VaRakas minä blogi

Kun kyselin VaRakas minä valmennuksessa mukana olevilta naisilta, mitä he pelkäävät tapahtuvaksi, jos heistä tulee huomattavan vaRakkaita, niin tässä alla on vastauksia, joita sain:

• Kun olen rikas, pelkään, että tulen hylätyksi, en osaa hallita omaisuuttani ja menetän sen.
• Pelkään, että ostan asioita, joista seuraa vain hirveästi lisätyötä ja harmia elämääni.
• Pelkään, että oikeat ystäväni kaikkoavat, ihmiset yrittävät vain hyötyä minusta ja päädyn lopulta elämään yksin ja eristyksissä.
• Pelkään, että rikkaana muutun saidaksi ja kitupiikiksi, vahdin rahojani, enkä uskalla nauttia rahoistani.
• Pelkään, että rikkaana en uskalla elää. Tai sitten pelkään, että elänkin kuin viimeistä päivää ja tuhlaan kaikki rahat, enkä ymmärrä rahan arvoa.
• Pelkään, että jos rikastun, päädyn vain köyhäksi jälleen, joten miksi edes yrittää?
• Kun olen rikas, pelkään, että menetän rahani tuhlaamalla sen omiin ja perheeni tarpeisiin ja mielitekoihin.
• Pelkään, etten osaa sijoittaa rahojani järkevästi
...

Oletko sinä oman onnesi este?

Väite / kysymys kuulostaa vähän hullulta, eikö? Miksi kukaan haluaisi olla oman onnensa este?

En usko, että kukaan TIETOISESTI haluaisikaan olla, mutta TIEDOSTAMATON mielesi, eli alitajuntasi voikin olla toista mieltä!

Esimerkiksi naisyrittäjä voi kuukaudesta ja vuodesta toiseen elää kädestä suuhun, pärjätä juuri ja juuri.

Ja vaikka hän kuinka toivoo, suurta menestystä ei tule.

Tällä naisyrittäjällä on todennäköisesti alitajunnassaan uskomuksia, jotka estävät häntä menestymästä.

Ehkä hän on lapsena kuullut, että rikkaat ovat pahoja ihmisiä, eikä hän halua olla paha ihminen. Siksi hänen alitajuntansa varmistaa, ettei rahaa jää liiaksi..

Tai hänellä voi olla uskomus, ettei ole jaloa olla varakas, jos maailmalla muuten on kärsimystä. Kärsimys ei taida maailmasta loppua, joten raha kiertää hänet kaukaa..

Tai tämä naisyrittäjä uskoo, että hän ei tarvitse paljoa, koska riittää, että pärjää. Siksi hän saa aina vaan pärjätä..

Mutta mitä luulet, onko rah...

Jaoin fb:n Naisyrittäjät ryhmässä postauksen, että mahtavaa, kun täällä on alettu puhumaan enemmän rahasta!

Siellä siis oli ollut pari postausta, joissa puhuttiin isoistakin summista, joita naisyrittäjät olivat tienanneet.

Sitten sain omaan postaukseeni kysymyksen, että miksi siitä rahasta edes pitäisi puhua?

Sen seurauksena päätin tehdä tämän videon ja avata ajatuksiani siitä vielä vähän lisää.

Suomalaisessa kulttuurissahan raha on vähän niin kuin tabu.

Voi olla, että naapurisi omistaa kymmeniä sijoitusasuntoja tai hänellä on kymmenien tuhansien, jopa satojen tuhansien arvoinen osakesalkku, mutta sinä et tiedä siitä mitään.

Koska rahastahan ei puhuta.

Myös vaikka jollain sun sukulaisella tai ystävällä voi olla valtava omaisuus, mutta et tiedä siitä, koska rahasta ei puhuta.

Mutta mitä jos tietäisit näistä?

Jos tietäisit, että naapurillasi on satojen tuhansien eurojen osakesalkku, jos tietäisit, että sukulaisellasi on kymmeniä sijoitusasuntoja,...

Muistan, kun rakennutimme taloamme ja useampikin kaveri / tuttu oli samaan aikaan samassa tilanteessa, niin huomasin, miten joidenkin kanssa oli ihan luonnollista puhua vaikkapa keittiön kaappien hinnoista tai pankkilainasta, mutta jotkut selvästi välttelivät aihetta.

Tietysti kunnioitin jokaisen omaa toivetta puhua tai olla puhumatta, mutta jo silloin, vaikken tiennyt rahaan liittyvistä ajatuksista hölkäsen pöläystä, muistan ihmetelleeni tätä.

Siis ihmettelin sitä, ettei raha-asioista voinut puhua.

Kun itse ensin aloitti höpöttämään rahasta ja toinen ei sitten kertonutkaan, niin tulihan siinä vähän ehkä sellainen vaivaantunut olo..

Sinäkin olet todennäköisesti huomannut, että Suomessa ei noin yleisesti ottaen puhuta esimerkiksi palkoista tai niistä pankkilainojen määristä?

Pitäisikö?

Mieti, jos voitaisiin puhua rahasta ilman häpeän, kateuden tai vaivaantumisen tunteita.

Mieti, jos rahasta puhuminen olisi yhtä normaalia, kuin vaikkapa ruokapöydässä ”Vo...

Nyt on pöly laskeutunut ja aika tarkastella sijoitusasuntoon tehdyn remontin kulurakennetta.

Sijoitusasunnossamme tehtiin siis pintaremontti:

• Seinät ylitasotettiin ja maalattiin.

• Katot maalattiin.

• Lattiat vaihdettiin, jalkalistat myös.

• Eteisen 70-luvun kaapisto purettiin ja korvattiin uudella, hattuhylly vaihdettiin.

• Kylpyhuoneessa maalattiin seinien ja katon lisäksi laatat, kaappi ja kylpyammeen suojus, vaihdettiin valaisin, lisättiin peilikaappi ja suihkukori/-hylly, uusittiin naulakot, wc-paperiteline ja kumitulpat.

• Keittiössä maalattiin seinien ja katon lisäksi kaapistot kauttaaltaan, vaihdettiin kaappien hyllyt, uudistettiin välitila laatan päälle asennettavalla levyllä ja asennettiin liesituuletin.

• Lisäksi maalattiin ikkunanpielet sisäpuolelta, sisäovet ja patterit putkineen.

Tämä kaikki saatiin valmiiksi noin 2,5 viikossa, pääasiallisesti kerrallaan kahden ihmisen voimin, mutta kolmannet ammattilaisen apukädet olivat paikalla ...

Kesän lomailun jälkeen elokuun puolivälissä tuli vähän erilaista vauhtia elämään, kun varmistui, että sijoitusyksiömme vuokralainen saikin asunnon tyhjäksi hyvissä ajoin, jo puolivälissä irtisanomiskuukautta.

Olemme omistaneet asunnon reilun kolme vuotta ja se on ollut "ihan ookoo"-kunnossa, mutta ei todellakaan mikään helmi..

Erityisesti kylpyhuone on ollut sellainen, että sille olis tarttenu tehrä jottai..

Kun ostimme asunnon, siinä oli valmiina vuokralainen ja kun hän muutti pois, seuraava oli jo tulossa. Eli ei oikeastaan ole ollut sopivaa rakoa tehdä remonttia.

No nyt se rako järjestyi, joten oli tartuttava toimeen!

Etukäteen olin laittanut työlistalle muutamia asioita, joiden muistin valokuvien perusteella kaipaavan ehostusta. Mutta kuten avuksemme tullut remppamies sanoi, remonteilla on tapana laajentua..

Paikalle päästyäni harkitsin jopa keittiön täydellistä uusimista, mutta siihen vaadittavan luvan (asunto-osakeyhtiön hallitukselta) saamisessa olisi saat...

Sain alkukesästä nimettömän sähköpostin. Se ei ollut mitenkään erityisen ystävällismielinen.

Eikä siinä mitään, elämäni varrella olen oppinut, että jos sydämessään kokee toimivansa oikein, niin se on aivan sama, mitä muut minun tekemisistä ajattelevat.

Enkä todellakaan koe tehneeni mitään väärää siinä, että olen esittänyt huoleni esimerkiksi Korona-rokotteiden riskeistä. Nehän ovat kokeellisia injektioita, joiden pitkän ajan vaikutuksista ihmiskeholle kukaan ei tiedä mitään. Tutkimukset jatkuvat ainakin vuoteen 2023 asti.

Jokaisen kokeellista injektiota harkitsevan ja ihmiskokeeseen osallistuvan kannattaa selvittää plussat ja miinukset. Itse olen nähnyt enemmän miinuksia, siksi olen huoleni ääneenkin ilmaissut.

Siinä sähköpostissa ”vihjailtiin” myös, että perheenjäseneni syövät roskaruokaa selkäni takana.

Mutta kyllä minä ihan tiedän, että vaikkapa lapseni on käynyt kavereidensa kanssa syömässä pizzaa, hampurilaista jne. Olen jopa antanut hänelle niihin rahaa.

 ...

Ah, nämä elämän oppiläksyt ovat kyllä ihan parhaita oppiläksyjä kaikessa ärsyttävyydessäänkin! :D

Lause "Epäonnistuminen ei ole epäonnistuminen, jos voit oppia siitä jotain" on yksi elämääni muuttaneista lausahduksista.

Tämän myötä olen entistä enemmän pohtinut ja tutkinut myös elämääni tulleita vastoinkäymisiä, koska jokaisesta niistä olen aina voinut myös oppia jotain, joko itsestäni tai elämästä yleensä. <3

Niin kuin tämä kesäkuun selkäkipu-episodi, josta kirjoitin täällä blogissanikin, tästä voit lukea viimeisen osan siitä kokemuksesta.

Voitko kuvitella, että kaikki sai alkunsa siitä, etten raaskinut heittää pois kolmea raparperin vartta, jotka olivat olleet jääkaapissa jo parin päivän ajan??

Mummuni on syntynyt keskelle pula-aikaa, kokenut nuoruudessaan sodan ja senkin mukanaan tuoman puutteen mm. ruoasta.

Lapsuudessa isäni oli yleensä aina se, joka söi meidän lasten lautasille jääneet ruoan rippeet.

Todennäköisesti näistä tapahtumista on itsellenikin i...

Kun puhutaan luksuksesta, monelle tulee mieleen merkkivaatteet ja -laukut, lentokoneen 1. luokka, valtavat omakotitalot uima-altaineen jne.
 
Mutta esimerkiksi minä en henkilökohtaisesti piittaa merkkivaatteista tai -laukuista. Enkä haluaisi asua missään kymmenen huoneen kartanossa. Uima-altaankin tilalle ottaisin mielummin järven. :)
 
Olen kyllä katsellut merkkilaukkuja, mutta en ole löytänyt mieluisaa turkoosin väristä. Enkä halua ostaa laukkua (tai vaatetta) pelkästään merkin takia, vaan haluan ostaa laukun, josta oikeasti tykkään ja joka on itseni näköinen.
 
Silloin se TUNTUU luksukselta! Ja raha-asioissa TUNNE on todella tärkeä juttu!
 
Luksus voikin merkitä sinulle jotain, mikä ei oikeasti ole edes kallista, mutta on juuri oikea juttu sinulle. <3
 
Jotain, mitä et vaihtaisi mistään hinnasta. Ja vaikka sinulla olisi käytettävissäsi kaikki maailman rahat, valitset silti sen omasta mielestäsi itsellesi parhaiten sopivan asian.
 
Se on luksusta se! <3

Minulle tämä uima-asu, jonka teetin ...