Anu Kankarjärvi blogi

Lähetin tämän viestin uutiskirjeeni tilaajille ja sain siitä niin ihanaa palautetta, että päätin julkaista sen myös täällä blogin puolella. Näin se viesti meni:

Koska nyt on ”tällaiset ajat” ja halusin valaa uskoa kanssayrittäjiin, niin jaoin Facebookin naisyrittäjät-ryhmässä omasta mielestäni positiivisen ja tsemppaavan postauksen.

Sen pointtina oli se, että jos vaipuu itse epätoivoon, niin todennäköisemmin omassa elämässä (ja yrityksessä) tapahtuu ikäviä ja ei-toivottuja asioita. Mutta kun jaksaa uskoa, että huomenna asiat voivat olla paremmin, niin todennäköisemmin ne ovat. <3

Viittasin siinä myös uskomuksiin ja siihen, miten ne ovat kuin ”laput” silmillä tai varjo, joka lankeaa pahimmillaan koko elämän päälle ja ne estävät näkemästä ratkaisua. Ne estävät näkemästä valoa tunnelin päässä. Ne estävät uskomasta, että huomenna asiat voivat olla paremmin.

Kun kirjoitin tuon ”huomenna asiat voivat olla paremmin”, palasin yhtäkkiä mielessäni teini-ikääni, yläasteelle ja ...

Oletko miettinyt millaiset asiat tuovat sun sisälle vaRakkaan tunteen?

Kuten ehkä jo muistat, mä aina sanon, että RAHA ON TUNNE.

Eli kun TUNNET itsesi vaRakkaaksi, niin se tunne kohottaa sun kehon ikään kuin värähtelytasoa (tunteethan ovat energiaa) ja se mitä sä värähtelet ja itsestäsi lähetät ulospäin, niin sitä vedät samalla elämääsi lisää.

Olet ehkä joskus huomannutkin, miten huonosti alkanut päivä ikään kuin vetää lisää murheita puoleensa ja illan tullen ei ole voinut kuin todeta, että olipa pas*a päivä!

Tämä siis silloin, kun olet mennyt siihen pas*aan tunteeseen mukaan ja pysytellyt niissä energioissa koko päivän ajan.

Mutta muistat varmasti myös jonkin sellaisen päivän, kun olet noussut oikealla jalalla, ehkä miettinyt kiitollisuuksiasi heti aamusta ja koko päivä on sujunut ikään kuin flowssa ja illalla on saanut ihastella miten upea päivä olikaan!

Ja juuri siksi sillä TODELLAKIN on väliä tunnetko itsesi vaRakkaaksi vai köyhäksi.

Mä tiedän kuitenk...

Onko riittämättömyyden tunne tuttu kaveri sulle? Menneiltä vuosilta se on ainakin varsin tuttu kaveri itselleni..

Joskus nuorena haaveilin työstä, johon voisin vain ”jämähtää”. Tiedät varmasti ne tapaukset, kun joku kertoo, että ”Tulin tänne vain kesätöihin ja tässä olen edelleen 20 vuotta myöhemmin.” Tätä halusin itsellenikin.

Kai siinä oli sellainen ajatus takana, että se olisi sitten paikkani, tietäisin mitä tehdä joka päivä ja kun työpäivä olisi ohi, se myös olisi ohi.

Nimittäin etenkin opiskellessa haaveilin tuosta ”se myös olisi ohi” aivan erityisesti!

Opiskellessahan sitä ollaan ensin päivä koulussa ja sitten illalla tehdään läksyjä ja edistetään meneillään olevia projekteja jne. Ainakin niin minä tein, koska olin se tunnollinen opiskelija, joka hoitaa velvollisuudet ensin.

Nyt jos sä olet työelämässä, niin todennäköisesti sun työpäiväsi loppuukin sillä hetkellä, kun suljet työpaikkasi oven työpäivän jälkeen. Näin ainakin toivon. <3

Mutta jos olet yrit...

Olen ollut yrittäjä vuodesta 2010 lähtien ja elänyt monen monta vuotta kädestä suuhun..

Lukemattomien kuukausien ajan tilin saldo on ollut kuun lopussa pyöreä +/- 0 euroa.

Muistan monet kerrat, kun olen kulkenut ruokakaupassa taskulaskimen kanssa ja koittanut täsmätä ostosten summaa tilillä jäljellä olevaan saldoon.

Koskaan en TODELLAKAAN sijoittanut yhtään mihinkään, koska enhän voinut tietää paljonko kuun lopussa on rahaa jäljellä – jäisikö edes mitään sijoitettavaa? Ja tällä ajattelutavalla sitä ylimääräistä rahaa ei kyllä koskaan jäänytkään.

Vuonna 2016 kyllästyin tähän ja aloin toden teolla selvittämään sitä, miksi muut menestyy, mutta minä joudun vuodesta toiseen vain pärjäämään?

Ja niinhän sitä sanotaan, että kun etsii, niin löytää! Myös niitä vastauksia ja ratkaisuja.

Tässä sitä nyt sitten ollaan; monen monta askelta ja muutosta myöhemmin. Vastauksia ja ratkaisuja löytyi, jopa niin, että mulle tuli tunne, että mun on pakko alkaa kertomaan niistä muill...

Sain omalta valmentajaltani tehtäväksi kirjoittaa hautajaispuheen omiin hautajaisiini. Sain tämän tehtäväksi loppuvuodesta ja joku siinä vain tökki, etten saanut tartuttua toimeen.. Ehkä koko ajatus hautajaisista ja elämän päättymisestä?

Tai ehkä menin aluksi siihen samaan "lankaan" kuin ystäväni, kun kerroin tehtävästä hänelle; hän alkoi miettimään, että olisi pitänyt saavuttaa jotain suurta, olisi pitänyt todella tehdä vaikutus maailmaan. Näin taisin itsekin ensin ajatella.

Kunnes oivalsin, että riittää, kun on saavuttanut niitä asioita, joita itse haluaa saavuttaa. <3

Itse ainakin uskon vahvasti siihen, että kun sä hyväksyt itsesi, rakastat itseäsi, kun sä olet onnellinen, niin sillä on valtavan suuri positiivinen vaikutus myös ympärilläsi oleviin ihmisiin. Ja se jos mikä on saavutus se! <3

Siispä kun vihdoin (noin puoli vuotta myöhemmin..) sain oman hautajaispuheeni kirjoitettua, niin pyrin näkemään mielessäni parhaan mahdollisen elämän mun kannalta. 

Ja jos ...

Lähetin tämän kirjoituksen Timantti-jengilleni (jos säkin haluat Timantiksi, klikkaa tästä) ja se herätti lukijoissa hyviä oivalluksia, niin jaanpa sen tänne bloginkin puolelle. :)

Kun itse olin lapsi, aina ajattelin, että jos mä teen sulle jotain kivaa (palveluksen tms.), niin sitten sä teet mulle. Mutta aika monta kertaa jouduin pettymään, kun tämä ei mennytkään niin kuin olin ajatellut..

Nyttemmin olen aikuisena ymmärtänyt, että eihän se näin toimikaan!

Ja erityisesti olen ymmärtänyt, että hyviä asioita kannattaa tehdä silti, sillä ne tulevat aina JOTAIN kautta takaisin, vaikkeivat ne tulisikaan juuri siltä henkilöltä, jolle itse teit palveluksen.

Siksihän sitä sanotaankin, että laita hyvä kiertämään! <3 Ja mitä itse annat, sitä saat takaisin. <3

MUTTA.

Entä kun sinä olet se, joka olisi vastaanottamassa sitä palvelusta, sitä hyvää tekoa? Miten toimit silloin?

Oletko vaivaantunut ja sanot, että ”ei tässä mitään, pärjään kyllä”? Onko takaraivossasi sillo...

Matkustin hiljan junalla ja paikkani oli sattumoisin samassa vaunussa, jossa lasten leikkipaikka sijaitsi. Koska minulla oli molemmat teinipoikani mukana, jotka matkustivat siis lasten lipulla, niin todennäköisesti VR oli valinnut paikat heidän viihtymistään ajatellen. :D

No, itseäni tämä ei haitannut lainkaan, lapset ovat ihania ja aina parempi, kun on elämän ääniä ympärillä! <3

Käytävän toiselle puolelle tuli yhdeltä pysäkiltä istumaan äiti ja tytär, joka oli ehkä noin viisivuotias? Pian heidän paikoilleen asettumisen jälkeen tyttö kysyi äidiltään ”Käydäänkö me syömässä täällä?” (tuolin selkämyksessä oli mainos ravintolavaunusta). Äiti vastasi siihen, että ”Ei, kun täällä on niin KALLISTA!”.

Voi kuinka toivoin, ettei hän olisi vastannut noin..

Nimittäin siinä on AINA riskinä se, että lapsi tekee tilanteesta mielessään omat johtopäätöksensä:

• ”Meillä ei ole varaa – olemme köyhiä.”
• ”En ole ansainnut kalliita asioita.”
• ”En ole kalliiden asioiden arvoinen.”
• ”Vain
...

Tässä esimerkki elävästä elämästä, omasta "blondi-hetkestäni" ja siitä, miten hölmösti uskomuksesi voi vaikuttaa elämääsi.. 🙈 Nyt on ihan pakko ottaa emojitkin käyttöön, jotta pääset paremmin fiilikseen mukaan! (toivottavasti näkyvät!)

Vaikkei tämä ”tähtihetkeni” liity mitenkään rahaan, niin se on ERITTÄIN hyvä esimerkki siitä, miten ne erilaiset uskomukset (joita meillä kaikilla on) toimivat ja miten ne pahimmillaan estävät sinua näkemästä jopa ihan silmien edessä olevia ratkaisuja.

Jokin uskomus (tai useampi) voi siis olla NIIN vahvana mielessäsi, ettet kerta kaikkiaan kykene näkemään toisenlaista ratkaisua tai toisenlaista mahdollisuutta vaikkapa jonkin asian toteutumiselle. Näin kävi minullekin, kun olin yökylässä kummipoikani luona.

Vietin yöni saunatuvassa, mikä sopi vallan mainiosti tällaiselle saunaintoilijalle (vain avanto puuttui). Tuvassa oli lisälämmikkeenä kamina ja kummipoikani sanoikin, että voit laittaa siihen aamulla tulet. Näin teinkin. Tai no, ain...

Varmistatko itse oman pettymyksesi? Vai oletko valmis toteuttamaan unelmasi?

Kuten olen tainnut kertoakin, lapsena itsestäni tuntui, että en edes oikein osannut unelmoida. En tiedä, ehkä en edes tiennyt, mikä kaikki voisi olla mahdollista? Tai ehkä en uskonut unelmien voivan olla mahdollista toteutua?

TAI sitten pelkäsin, ettei juuri MINUN ole niitä mahdollista saavuttaa, joten en unelmoinut, etten joudu pettymään? Mene ja tiedä? Viime viikolla lähettämääni postiin ja pettymyksiin viitaten, tämä jälkimmäisin kuulostaa ehkä todennäköisimmältä.

Eli jos ei usko unelmien voivan toteutua, silloin ei myöskään aseta niitä itselleen tavoitteeksi, jolloin ei tarvitse pettyäkään, eikö?

Mieti vielä tuota edelllistä lausetta. Jos siis mielessäsi kuitenkin ON unelmia, eli asioita, joita haluat saada elämääsi, mutta ET TAVOITTELE niitä sen takia, että suojelet itseäsi siltä pettymykseltä, ettet saavutakaan niitä, niin etkö itse asiassa tuolloin juurikin VARMISTA ITSE oman pettymyk...

Ajatteletko, että "ei ole varaa" vai ajatteletko "rahaa tulee aina lisää"?

Huomaatko tunne-eron, joka näistä erilaisista ajatuksista tulee?

Tämä asia tuli mieleeni, koska olen aloittamassa uutta valmennusta nimeltä VaRakas elämäni ja olen kartoittanut ennakkoon kiinnostuneiden henkilöiden listaa ja pyytänyt heitä vastaamaan kyselyyn, jotta tiedän heidän tilanteestaan tarkemmin.

Muutamat heistä ovat jo ennakkoon määritelleet, että heillä ei ole mahdollisuutta maksaa valmennuksesta nyt.

Ja tämähän on TÄYSIN ymmärrettävää, jos rahaa ei kerta kaikkiaan ole käytettävissä ylimääräistä juuri tällä hetkellä. Tiedän itsekin miltä tuntuu elää kädestä suuhun, tein sitä mooooonta vuotta..

Mutta jos olet päätoiminen tai sivutoiminen yrittäjä (jotka itselläkin on valmennuksen pääkohderyhmä), niin periaatteessahan sinun pitäisi olla mahdollista tehdä ylimääräistä rahaa lisäämällä myyntiä.

Ja tiedän toki; käsillään töitä tekevien kampaajien, hierojien jne. on haasteellisempa...