TEHTÄVÄ: Kirjoita oma hautajaispuhe

Sain omalta valmentajaltani tehtäväksi kirjoittaa hautajaispuheen omiin hautajaisiini. Sain tämän tehtäväksi loppuvuodesta ja joku siinä vain tökki, etten saanut tartuttua toimeen.. Ehkä koko ajatus hautajaisista ja elämän päättymisestä?

Tai ehkä menin aluksi siihen samaan "lankaan" kuin ystäväni, kun kerroin tehtävästä hänelle; hän alkoi miettimään, että olisi pitänyt saavuttaa jotain suurta, olisi pitänyt todella tehdä vaikutus maailmaan. Näin taisin itsekin ensin ajatella.

Kunnes oivalsin, että riittää, kun on saavuttanut niitä asioita, joita itse haluaa saavuttaa. <3

Itse ainakin uskon vahvasti siihen, että kun sä hyväksyt itsesi, rakastat itseäsi, kun sä olet onnellinen, niin sillä on valtavan suuri positiivinen vaikutus myös ympärilläsi oleviin ihmisiin. Ja se jos mikä on saavutus se! <3

Siispä kun vihdoin (noin puoli vuotta myöhemmin..) sain oman hautajaispuheeni kirjoitettua, niin pyrin näkemään mielessäni parhaan mahdollisen elämän mun kannalta. 

Ja jos sä päätät tehdä tämän tehtävän, niin toimi samoin; kirjoita paperille sun paras mahdollinen elämä! <3

Tästä pääset lukemaan vielä mun hautajaisissa luettavan puheen. Siitä tuli niin upee ja mahtava, että tuskin maltan odottaa, että saan elää tämän kaiken todeksi! <3

"Juhlikaamme Anu Kankarjärven elämää!

Anu eli aivan upean 140- vuotisen elämän! Hän kuunteli enemmän sydäntään kuin järkeä ja siksi hän nautti elämästään ja hänellä oli aina hauskaa! <3

Anu oli upea ja rakastava äiti lapsilleen, upea ja rakastava mummu lapsenlapsilleen, upea ja rakastava isomummu lapsenlapsenlapsilleen sekä upea ja rakastava isoisomummu lapsenlapsenlapsenlapsilleen!

Hänen läheisyydessään eläneet ovat saaneet nauttia aivan huikeista elämänviisauksista ja hänen avullaan / viisaudellaan hänen ympärillään olleet kanssaihmiset ovat tulleet paremmiksi versioiksi itsestään ja ovat saaneet elää enemmän itsensä näköistä elämää.

Vaikka hänet tunnettiin avokätisenä ihmisenä ja hän antoi itsestään paljon kanssaihmisille, niin hän piti aina huolen myös itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan – niin fyysisestä kuin henkisestä. Hän ylläpiti kuntoaan ja liikkui itselleen mieluisilla tavoilla sekä osasi vetää myös selvät rajat sille, mikä on ok ja mikä ei ole. Ja hän teki tämän hyvin rakastavalla otteella ja niin, ettei kukaan pahoittanut mieltään, vaan he ymmärsivät ja kunnioittivat hänen päätöksiään.

Puhdas, lisäaineeton luomuruoka oli Anulle sydämen asia ja hän rakasti myös kasvattaa itse ruokaa itselleen ja perheelleen. Tämä ruoka oli myös yksi hänen terveytensä peruspilareista ja yksi syy siihen, miksi hän eli niin pitkän elämän.

Anu rakasti juhlia ja kokoontua yhteen hänelle tärkeiden ihmisten kanssa! Eikä juhlan aiheen tarvinnut olla edes erityisen suuri, vaan juhlan aihe löytyi usein arjesta ja pienistä asioista! Vaikkei hän elämänsä alkutaipaleella kokenut olevansa mikään emäntätyyppi, niin hänestä hioutui lopulta aivan upea emäntä, joka järjesti juhlia ja kokoontumisia, joissa KAIKKI viihtyivät!

Lisäksi Anu rakasti matkustamista! Ja hän ehtikin elämänsä aikana koluamaan kaikki maailman nurkat, jotka halusikaan nähdä. Usein matkoihin liittyi myös aivan huikeita elämyksiä, kuten laskuvarjohyppy ja vaijeriliuku Dubaissa, benjihyppy Norjassa, luonnon vesiliukumäestä laskemista Filippiineillä, ”vesiputoushyppelyä” Espanjassa, liaanilla veteen hyppäämistä, laskeutumista alas jyrkänteeltä tai ison rakennuksen katolta, keinumista ”maailman katolla”, huikeita vesi- ja huvipuistoja ympäri maailmaa, reppureissaamista jne. jne.

Vaikka hän rakasti tehdä adrenaliinia nostattavia juttuja, niin kuitenkin hän osasi myös rauhoittua, olla läsnä ja vain nauttia elosta ja olosta. Hän kävi kerran vuodessa jooga tms retriitillä hiljentymässä ja ottamassa aikaa itselleen. Ja aivan erityisesti hän nautti viettää aikaa omassa hirsitalossaan, Villa VaRakkaassa, järvenrannalla, keskellä luontoa ja sen runsautta.

Suurin nautinto Anulle oli kuitenkin se, että hän sai viettää aikaa lastensa ja heidän perheidensä kanssa. Heillä oli aina aivan SUPER hauskaa yhdessä! <3 He tapasivat kokoontua usein yhdessä Villa VaRakkaaseen järvenrantaan, aina juhannuksena heillä oli siellä perheolympialaiset, jossa ratkottiin suvun herruus (leikkimielellä tietysti! :). Kerran vuodessa he vuokrasivat luksusvillan ulkomailta ja kokoontuivat koko suuri perhe sinne nauttimaan elosta ja olosta. <3

Anu oli myös loistava bisnesnainen ja luotsasi yritystään suurella sydämellä sekä intuitioonsa luottaen. Hän oli aivan upea pomo ja suunnannäyttäjä niin henkilökunnalleen kuin asiakkaillensakin. Molemmat ryhmittymät ihailivat ja kunnioittivat häntä suuresti ja tämän ihailun ja kunnioituksen hän todellakin ansaitsi. Ei ihme, että hän pyörittikin miljoonabisnestä!

Vaikka hän rakasti yritystäänkin ja asiakkaitaan, niin hän oli viisas nainen ja oli osannut järjestää asiat niin, että häntä tarvittiin yrityksen arjen pyörittämisessä mahdollisimman vähän. Hän itse sai keskittyä niihin asioihin, jotka olivat hänen sydäntä lähellä, eli valmennuskohtaamiset ryhmien sekä henkkoht. valmennettavien kanssa ja inspiraation tuottaminen niin olemassa oleville kuin tulevillekin asiakkaille. Hänen viisauden perintönsä on niin suuri, että siitä riittää jaettavaa vielä tulevillekin sukupolville. <3

Anun motto oli: ”Kaikki järjestyy aina parhaalla mahdollisella tavalla!”. Siihen hän uskoi ja niinhän ne asiat aina järjestyivätkin – parhaalla mahdollisella tavalla. <3

Hänen elämänsäkin oli paras mahdollinen ja joka päivä hän tunsi siitä syvää kiitollisuutta. <3

Vaikka hänen fyysinen kehonsa on nyt poissa, niin hänen henkensä kulkee aina hänelle rakkaiden ihmisten sydämissä muistuttaen heitä nauttimaan elämästä ja elämään itsensä näköistä elämää. <3"

Elämä on lyhyt (vaikka olisikin päättänyt elää 140-vuotiaaksi :), niin muista nauttia joka hetkestä! <3

VaRakkain terkuin,

Anu Kankarjärvi