Viiden tähden elämä blogi

Itsenäisyys on tärkeä asia niin kansakunnalle kuin yksilöillekin. <3

Ja erityisesti se on tärkeää yrittäjille. Ehkä juuri siksi moni onkin ryhtynyt yrittäjäksi, jotta voi tehdä itsenäisiä päätöksiä oman työuransa suhteen.

Mitä se itsenäisyys sitten tarkoittaa yrittäjälle? Haluan vähän pohtia tätä sun kanssa.

Monestihan sitä ajatellaan, että yrittäjän itsenäisyys on vapautta päättää itse.

Mutta kuinka moni yrittäjä OIKEASTI päättää itse?

Vai päättävätkö sittenkin ASIAKKAAT?

Tai päättääkö pikemminkin RAHA?

Mä ainakin itse tunnistan todellakin tuon, että raha on ollut se, joka on vuosien ajan tehnyt päätöksiä mun yrittäjyydessä...

Sinne mentiin, mistä rahaa saattoi (ehkä) saada.

Ja kuinka moni muukin yrittäjä on vaikkapa muokannut tuotevalikoimaansa sen mukaan, mitä joku asiakas on halunnut, vaikkei se asiakas sitten lopulta ollut edes valmis sitä tuotetta ostamaan...

Onko yrittäjä silloin toiminut itsenäisesti?

Onko hän silloin KUUNNELLUT it...

Joitakin vuosia taaksepäin olisin ollut ihan, että anteeksi MIKÄ sisäinen lapsi?!

Vaikka joo, todennäköisesti olen ollut sisäisen lapseni kanssa tekemisissä jo aiemminkin, koska mähän oon aina tykännyt hassutella ja tehdä asioita, jotka voi muiden aikuisten mielestä vaikuttaa vähän lapsellisilta..

Kuten silloin, kun toimin yksityisenä perhepäivähoitajana, niin mähän olin aina lasten kanssa hiekkalaatikolla tekemässä kakkuja, liukumäessä laskemassa ja keinussa keinumassa!

Muut aikuiset (siis ne muut hoitajat) seisoskeli paikoillaan tai jopa ringissä niin, etteivät välttämättä edes nähneet missä heidän hoidokkinsa menivät..

Just hiljan kiipesin (taas kerran) puuhun, joten mä uskon, että mun sisäinen lapsi voi aika hyvin tai ainakin hän osaa (JA USKALTAA) ilmentää itseään myös ulospäin. :D

Eli tosiaan, sunkin sisällä on lapsi. Sun sisäinen lapsi.

Hän on se lapsi, joka olet ollut (ja edelleen olet).

Sun sisäinen lapsesi on se lapsuuden versio susta itsestäsi,...

Haluan kertoa sulle pienen, mutta tärkeän tarinan mun eräästä tiistaipäivästä.

Kello oli jo yli neljä iltapäivällä, enkä mä ollut tehnyt lainkaan töitä.

En avannut sähköpostia. Enkä tehnyt MITÄÄN mun to do -listalta.

Sen sijaan tein jotain, mikä oli just siinä hetkessä TÄRKEÄÄ mulle. <3

Vielä reilu vuosi sitten olisin HETI SYYLLISTÄNYT itseäni.

“Olisi pitänyt tehdä töitä.”

”Mikään ei TAASKAAN edistynyt..”

“Muutkin tekee arkena töitä – mikä oikeus sulla on lorvia?”

“Et voi vaan nauttia keskellä päivää.”

Ehkä tuttua sullekin?

Mutta tuolloin kaikki oli IHAN TOISIN.

En tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä. En stressiä. Eikä mun pään sisällä ollut syyttävä ääni jäkättämässä.

Tunsin vain MIELENRAUHAA.

Ah, mikä tunne se onkaan! <3

Se on sellainen hiljainen varmuus siitä, että kaikki on hyvin. <3

Ja että kaikki tulee olemaan hyvin.

Se mitä tapahtui päivän päätteeksi olikin just se juttu ja tarinan OPETUS. <3

Nimittäin huomasin asiakkaan...

Tapasin hiljan markkinointi-/myyntiasiantuntijan. Keskustelu oli... sanotaanko, että mielenkiintoinen.

Tämä myyntiasiantuntija katsoi mun nettisivuja ja sanoi suoraan: ”Ei kukaan etsi Viiden tähden elämää!”

Eli ilmeisesti mä olen tässä maailmassa siis ainoa ihminen, joka on kirjoittanut nettihakuun Viiden tähden elämä hakeakseni inspiraatiota omalle tulevaisuudelleni.

Mutta minähän en tästä tokikaan lannistunut! :D

(Vaikka muutinkin hieman Juurisyyn vapautusmetodin kotisivun otsikkoa toisenlaiseksi :D Ja hei, saa muuten kertoa palautetta; aukeaako sulle tuolta sivulta Juurisyyn idea? Näytä se vaikka jollekin sun kaverille/tutulle, joka ei ole Juurisyystä koskaan mitään kuullutkaan ja testaa tajuaako hän? Olen KAIKENLAISESTA palautteesta ERITTÄIN KIITOLLINEN! <3 )

Ja siis, sehän oli HÄNEN mielipide, HÄNEN uskomus.

Meillä jokaisella on lupa katsoa tätä maailmaa ihan just niin kuin halutaan.

Se kannattaa kuitenkin selvittää, ettei sulla itselläsi ole silmill...

Tein varsin tärkeän päätöksen.

Kerron ensin vähän taustoja sille, mitkä kaikki asiat johtivat tuon päätöksen tekemiseen.

Vuosia sitten sanoin itselleni YLI kymmenen vuoden ajan JOKA aamu mielessäni: ”Tänään menen ajoissa nukkumaan.” ja sitten en kuitenkaan (taaskaan) mennyt.

Olen aina aiemmin ollut illan virkku ja aamun torkku. Perimällä saattaa olla jotain osaa tähän?

Nimittäin muistan vieläkin yhden aamuyön ylioppilaskeväältäni, kun saavuin viikonloppuna kotiin noin kello 4.27 kuskattuani ensin kaverit koteihinsa baari-illan jälkeen ja huomaan äitini olevan yhä hereillä repimässä tapettia remontoitavasta huoneesta...

(Eikös isot juhlat ole aina hyvä syy tehdä pikku remonttia? :D)

En kärsinyt tuolloin valvomisvuosinani unettomuudesta, vaan siitä, etten kerta kaikkiaan mennyt ajoissa nukkumaan, koska aina oli MUKA jotain tärkeämpää tekemistä...

Tuota muka tärkeämpää tekemistä kesti tosiaan yli kymmenen vuoden ajan...

Se loppui vasta, kun vihdoin ymmär...