Miten sun sisäinen lapsi voi?

Joitakin vuosia taaksepäin olisin ollut ihan, että anteeksi MIKÄ sisäinen lapsi?!

Vaikka joo, todennäköisesti olen ollut sisäisen lapseni kanssa tekemisissä jo aiemminkin, koska mähän oon aina tykännyt hassutella ja tehdä asioita, jotka voi muiden aikuisten mielestä vaikuttaa vähän lapsellisilta..

Kuten silloin, kun toimin yksityisenä perhepäivähoitajana, niin mähän olin aina lasten kanssa hiekkalaatikolla tekemässä kakkuja, liukumäessä laskemassa ja keinussa keinumassa!

Muut aikuiset (siis ne muut hoitajat) seisoskeli paikoillaan tai jopa ringissä niin, etteivät välttämättä edes nähneet missä heidän hoidokkinsa menivät..

Just hiljan kiipesin (taas kerran) puuhun, joten mä uskon, että mun sisäinen lapsi voi aika hyvin tai ainakin hän osaa (JA USKALTAA) ilmentää itseään myös ulospäin. :D

Eli tosiaan, sunkin sisällä on lapsi. Sun sisäinen lapsi.

Hän on se lapsi, joka olet ollut (ja edelleen olet).

Sun sisäinen lapsesi on se lapsuuden versio susta itsestäsi, jonka kaikki tarpeet eivät ole tulleet tyydytetyiksi.

Säkin olet lapsena ollut kirjaimellisesti kuin pesusieni ja imenyt KAIKEN energiaasi, kaikki sanat, tunteet, kuvat jne. Näistä kokemuksista on luotu pohja mm. kaikille sun uskomuksille, joita olet lapsesta lähtien alkanut muodostamaan.

Pienellä lapsellahan ei ole minkäänlaista suodatinta, joka kertoisi, onko asia hyvä vai paha, vaan kaikki on lapselle "totta".

Siksi pienimmätkin kokemukset ovat voineet aiheuttaa traumoja, jotka tulevat esiin myöhemmin elämässä.

Trauma, vaikka se kuulostaa suurelta sanalta ja asialta, niin sen syntyminen on voinut olla jokin melko pieneltäkin vaikuttava asia.

Trauman syntyyn ei siis aina vaadita kamalia asioita, hyväksikäyttöä, alkoholistivanhempia tms, vaan vaikka vanhemman tai opettajan sanat tai toiminta, jonka sä olet tulkinnut omalla tavallasi.

Asia, joka sisäistä lastasi edelleen vaivaa, ei siis välttämättä ole ollut mikään maata mullistava asia, vaan sisäisen lapsesi kokema trauma on voinut syntyä ihan vain väärällä tavalla sanotusta asiasta, josta sulle sitten on lapsena syntynyt TUNNE, että sua ei esimerkiksi rakasteta.

Tai et ole vaikka päässyt syliin, kun olet kaivannut turvaa ja siitä sulle on tullut turvattomuuden tunne / trauma.

Tai jos esimerkiksi olet tuntenut, että muut sisaruksesi saivat enemmän huomiota kuin sä, olet voinut sen tunteen perusteella luoda uskomuksen, että et ole yhtä arvokas kuin muut.

Ja nyt on tärkeää huomioida, ettei tilanne ehkä oikeasti ole edes ollut tämä, mutta sä olet lapsena TUNTENUT näin ja se tunne on ollut sulle totta juuri siinä hetkessä.

Tämä voi heijastua sun elämässä aikuisena esimerkiksi sun ihmissuhteissa ja omanarvontunnossasi; saatat tuntea, että sua ei arvosteta tai että susta ei välitetä.

Nyttemminhän mä olen jo oppinut, että sun kehoon voi syntyä trauma ihan pelkästään siitäkin, että et kunnioita kehosi viestejä. Jos kehosi vaikka ilmaisee olevansa väsynyt, mutta sä vain sinnittelet ja puurrat eteenpäin, niin siitäkin voi syntyä sun kehoon ja energiaan trauma.

Lapsena moni on voinut kokea myös, että elämän haasteet johtuvat siitä, että on itse jotenkin vääränlainen.

Tämä ei kuitenkaan ole koskaan totta! <3

Koska sähän olet TÄYSIN AINUTLAATUINEN ihminen ja TÄYDELLINEN just sellaisena kuin olet!

Et siis voi olla vääränlainen, vaan se tunne on johtunut pikemminkin siitä, että tarpeesi ja niihin vastaaminen eivät ole kohdanneet lapsuudessasi.

Vanhemmilla on myös voinut olla jokin oma sisäinen tunnelukko / uskomus / trauma, joka on vaikeuttanut lapsen tunteisiin vastaamista.

On siis täysin mahdollista, että vanhempasi ovat tarkoittaneet hyvää, mutta eivät ole kyenneet ilmaisemaan itseään sillä tavalla kuin sä olisit halunnut ja toivonut.

Mitä ikinä lapsuudessasi onkaan tapahtunut, niin ne asiat ovat vaikuttaneet myös sisäiseen lapseesi.

Ja mikäli esimerkiksi koet lapsena jääneesi vaille rakkautta, huolenpitoa tai turvaa, niin se sun sisäinen lapsesi kokee ja kaipaa näitä asioita vieläkin.

Sun sisäisen lapsen kokemat käsittelemättömät asiat tulevat useimmiten esiin juurikin niissä tilanteissa, joissa triggeröidyt, tilanteissa, jotka jotenkin ärsyttävät sua tai joissa loukkaannut ja pahoitat mielesi.

Tilanteissa, joissa tunnut jopa ihan konkreettisestikin taantuvan lapsen tasolle, kun tuntuu, että tekisi mieli polkea jalkaa maahan tai vain laittaa kädet puuskaan ja mököttää tai heittäytyä sänkyyn peiton alle itkemään.

Samalla kuitenkin toivot, että joku tulisi ja lohduttaisi. <3

Nämä triggeröinnit ovatkin kuin tarinoita sun menneisyydestä. Näissä tilanteissa ne tarinat ikään kuin näyttelevät itsensä ulos nykyisyyteen.

Menneisyydestä on muuten ERITTÄIN tärkeää ymmärtää myös se, että jos sulle on vaikka huudettu lapsena, niin silloin vanhempasi eivät itse asiassa ole reagoineet SUHUN tai johonkin, mitä teit tai jätit tekemättä, vaan he ovat reagoineet sen tilanteen HEIDÄN KEHOSSAAN nostattamaan TUNTEESEEN.

Tämä tilanne on siis AKTIVOINUT heidän kehossaan tunteen, joka on ollut tällainen käsittelemätön trauma heidän omasta menneisyydestään.

Ja koska tuo tunne on muistuttanut heitä jostain ikävästä asiasta, niin he ovat päätyneet huutamaan tunteen tuomaa pahaa oloaan sulle.

Jos sulla on lapsia, niin on hyvä ymmärtää, että säkään et reagoi lapsiisi, (puolisoosi tai muihin läheisiisi), kun ärsyynnyt, vaan siihen KÄSITTELEMÄTTÖMÄÄN TUNTEESEEN, joka sulla aktivoituu kehossa siinä tilanteessa, jossa sen triggeröitymisen hetkellä olet.

Syy miksi kirjoittelin sulle sisäisestä lapsesta ja triggeröitymisestä on se, että sillä Juurisyyn vapautusmetodillahan mä vapautan niitä energioita myös sun sisäisestä lapsesta. <3

Kuin myös egosta, korkeimmasta minästä, hermostosta, chakroista, alitajunnasta, minäkuvasta jne jne.

Yhteensä 14 eri paikasta.

Eli todellakin tulee HYVIN kattavasti käytyä joka ”nurkka” läpi!

Mä aina muuten sanon, että kun joku triggeröityy, niin siellä hänen kehossaan / energiassaan on joku NAPPULA, mihin se triggeröivä asia osuu. Napakymppi! :D

Mutta sitten, kun se nappula (aka trauma / energia) on POISTETTU, niin kas kummaa; se triggeröintikin LOPPUU! <3

Ja erityisesti tämä on yksi TOSI SELKEÄ ero, minkä oon itessäni huomannut. Eli enää triggeröidyn ÄÄRIMMÄISEN HARVOIN. Koska niitä nappuloita ei oikeastaan enää ole mun energiassa.

Toisaalta jos jostain vielä triggeröityisinkin, niin se on mulle heti merkki siitä, että vapautan siihen asiaan liittyvät energiat itsestäni.

Eli siinä mielessä olen niistä mahdollisista triggereistä nykyään pelkästään kiitollinen! :)

Helli tänään sun sisäistä lasta!

Kerro sille, miten rakas hän on ja voit vaikka mielessäsi nähdä itsesi pienenä lapsena ja antaa hänelle (siis itsellesi) kunnon rakkausrutistuksen! <3

Ja jos haluat ihan konkreettisesti vapauttaa sun sisäiseltä lapselta edes osan siitä kuormasta, mitä hän kantaa mukanaan, niin tsekkaa Juurisyyn vapautusmetodilla tehtävien ryhmäkäsittelyiden aiheet tästä.

Fiilistele onko siellä sellaisia aiheita, jotka sua ensinnäkin triggeröi tai sellaisia, jotka tunnistat sun lapsuuteen liittyviksi?

Oon ihan varma, että sun sisäinen lapsikin haluaa sun alkavan KUKOISTAMAAN ja elämään sun Viiden tähden elämää! <3

Viiden tähden elämä terkuin,

Anu Kankarjärvi
Energiavelho, joka vie sut Viiden tähden elämääsi