Taloutta ja terveyttä blogi

Sain omalta valmentajaltani tehtäväksi kirjoittaa hautajaispuheen omiin hautajaisiini. Sain tämän tehtäväksi loppuvuodesta ja joku siinä vain tökki, etten saanut tartuttua toimeen.. Ehkä koko ajatus hautajaisista ja elämän päättymisestä?

Tai ehkä menin aluksi siihen samaan "lankaan" kuin ystäväni, kun kerroin tehtävästä hänelle; hän alkoi miettimään, että olisi pitänyt saavuttaa jotain suurta, olisi pitänyt todella tehdä vaikutus maailmaan. Näin taisin itsekin ensin ajatella.

Kunnes oivalsin, että riittää, kun on saavuttanut niitä asioita, joita itse haluaa saavuttaa. <3

Itse ainakin uskon vahvasti siihen, että kun sä hyväksyt itsesi, rakastat itseäsi, kun sä olet onnellinen, niin sillä on valtavan suuri positiivinen vaikutus myös ympärilläsi...

Matkustin hiljan junalla ja paikkani oli sattumoisin samassa vaunussa, jossa lasten leikkipaikka sijaitsi. Koska minulla oli molemmat teinipoikani mukana, jotka matkustivat siis lasten lipulla, niin todennäköisesti VR oli valinnut paikat heidän viihtymistään ajatellen. :D

No, itseäni tämä ei haitannut lainkaan, lapset ovat ihania ja aina parempi, kun on elämän ääniä ympärillä! <3

Käytävän toiselle puolelle tuli yhdeltä pysäkiltä istumaan äiti ja tytär, joka oli ehkä noin viisivuotias? Pian heidän paikoilleen asettumisen jälkeen tyttö kysyi äidiltään ”Käydäänkö me syömässä täällä?” (tuolin selkämyksessä oli mainos ravintolavaunusta). Äiti vastasi siihen, että ”Ei, kun täällä on niin KALLISTA!”.

Voi...

Varmistatko itse oman pettymyksesi? Vai oletko valmis toteuttamaan unelmasi?

Kuten olen tainnut kertoakin, lapsena itsestäni tuntui, että en edes oikein osannut unelmoida. En tiedä, ehkä en edes tiennyt, mikä kaikki voisi olla mahdollista? Tai ehkä en uskonut unelmien voivan olla mahdollista toteutua?

TAI sitten pelkäsin, ettei juuri MINUN ole niitä mahdollista saavuttaa, joten en unelmoinut, etten joudu pettymään? Mene ja tiedä? Viime viikolla lähettämääni postiin ja pettymyksiin viitaten, tämä jälkimmäisin kuulostaa ehkä todennäköisimmältä.

Eli jos ei usko unelmien voivan toteutua, silloin ei myöskään aseta niitä itselleen tavoitteeksi, jolloin ei tarvitse pettyäkään, eikö?

Mieti vielä tuota edelllistä lausetta. Jos siis mielessäsi kuitenkin ON unelmia, eli asioita, joita...

Ajatteletko, että "ei ole varaa" vai ajatteletko "rahaa tulee aina lisää"?

Huomaatko tunne-eron, joka näistä erilaisista ajatuksista tulee?

Tämä asia tuli mieleeni, koska olen aloittamassa uutta valmennusta nimeltä VaRakas elämäni ja olen kartoittanut ennakkoon kiinnostuneiden henkilöiden listaa ja pyytänyt heitä vastaamaan kyselyyn, jotta tiedän heidän tilanteestaan tarkemmin.

Muutamat heistä ovat jo ennakkoon määritelleet, että heillä ei ole mahdollisuutta maksaa valmennuksesta nyt.

Ja tämähän on TÄYSIN ymmärrettävää, jos rahaa ei kerta kaikkiaan ole käytettävissä ylimääräistä juuri tällä hetkellä. Tiedän itsekin miltä tuntuu elää kädestä suuhun, tein sitä mooooonta vuotta..

Mutta jos olet päätoiminen tai...

Kyselin sisäpiiriläisiltäni, millaisia oppeja he haluaisivat rahamielen valmentajalta?

Yksi heistä vastasi haluavansa tulevasta VaRakas elämäni valmennuksesta mm. kykyä iloita omasta ja muiden onnesta ja menestymisestä.

Tämä oli ihana ja varsin tärkeäkin ajatus! <3

Samaan aikaan Facebookin Naisyrittäjät ryhmässä nimetön aloittaja pohti onko hyvästä "hehkuttaa" sitä paljonko tienaa. Hän halusi keskustelua aiheesta ja itselle jäi se mielikuva, ettei hän pitänyt sitä ihan täysin sopivana tai hyvänä ajatuksena.

Mutta olin hyvin iloinen siitä, että lähestulkoon kaikki postaukseen tulleista noin 20 kommentista oli sitä mieltä, että suuntaus on hyvä - on hyvä, kun rahasta puhutaan! <3

Juurikin näin, olen NIIN samaa mieltä ja aiemmin, kun tämä...

Sain yhteydenoton kotisivujeni kautta, kiitos ”Milla K”, kun näit vaivaa tutkiessasi verotietojani sekä laittaessasi minulle siitä viestin tiedoksi. <3

Olisin voinut säästää vaivaasi ja kertoa asiat itsekin, jos olisit vain kysynyt. Valitettavasti antamasi sähköpostiosoite ei tainnut olla oikea, niin en voi vastata sinulle suoraan, mutta toivottavasti tämä teksti päätyy joku päivä silmiesi eteen. :)

Tämä ei ollut ensimmäinen tällainen viesti, vaan olen viime vuonnakin saanut vastaavanlaisen viestin ja silloin(kin) kävin tilannetta avoimesti läpi somessa ja laitoin siitä sähköpostin tilaajillenikin viestiä reilu vuosi sitten.

Haluan edelleen olla sinulle avoin ja rehellinen kaikin puolin. Yritän tiivistää, mutta tästä voi tulla aika pitkä tarina.. :D

Kuten...

Sain hiljan VaRakas minä verkkokurssin osallistujalta palautetta, joka toi ilon kyyneleet silmiini, koska olin niin onnellinen hänen puolestaan! <3

Tämä osallistuja lähti mukaan kurssille ensimmäisten osallistujien joukossa lokakuussa 2020. Voit lukea alta hänen vastaukset palautelomakkeen kysymyksiin:

Mistä tykkäsit eniten VaRakas minä verkkokurssilla? Mitkä osiot / asiat olivat tärkeintä tietoa juuri sinun rahamielellesi? (mainitse ainakin kolme)

Selkeät videot. Asiat esitetty helposti, ymmärrettävästi ja niin, että tulee jotenkin olo, että näinhän tämä tosiaan on, miksi en ole aiemmin tajunnut. Kolme tärkeintä asiaa olivat: Rahauskomukset ja niiden purku, EFT työskentely, Rahatilit.

Jäitkö kaipaamaan jotain? Missä on kehittämisen varaa?

Ei tule mitään mieleen.

Millaisia muutoksia...

Poikani lähti yksin lenkille ja sen jälkeen uimaan. Jossain vaiheessa havahduin, että aika on jo rientänyt ja aloin miettimään, missä hän viipyy?

Mieleeni tuli, että mitä jos hän on mennyt myös uintilenkille, kuten kävi kaverinsa kanssa jokin aika sitten - mutta nyt hän oli yksin..

Seuraava ajatus oli tietysti, että mitä jos on tullut kramppi tai muuta ja jotain onkin sattunut..

Koska oli rakkaasta lapsestani kyse, en vain päässyt tuosta ajatuksesta yli. Tai mietin oliko jokin syy, miksi ajatus tuli mieleeni? Pitikö siihen reagoida?

Olin joka tapauksessa ajatellut itsekin mennä uimaan, niin päätinkin lähteä saman tien tarkistamaan tilanteen, ihan vain oman mielenrauhani vuoksi.

Lähdin liikkeelle pyörällä, koska poikakin oli pyörällä liikkeellä. Mielessäni visioin, miten poika polkee minua vastaan ja huoleni...

Kun kyselin VaRakas minä valmennuksessa mukana olevilta naisilta, mitä he pelkäävät tapahtuvaksi, jos heistä tulee huomattavan vaRakkaita, niin tässä alla on vastauksia, joita sain:

• Kun olen rikas, pelkään, että tulen hylätyksi, en osaa hallita omaisuuttani ja menetän sen.
• Pelkään, että ostan asioita, joista seuraa vain hirveästi lisätyötä ja harmia elämääni.
• Pelkään, että oikeat ystäväni kaikkoavat, ihmiset yrittävät vain hyötyä minusta ja päädyn lopulta elämään yksin ja eristyksissä.
• Pelkään, että rikkaana muutun saidaksi ja kitupiikiksi, vahdin rahojani, enkä uskalla nauttia rahoistani.
• Pelkään, että rikkaana en uskalla elää. Tai sitten pelkään, että elänkin kuin viimeistä päivää ja tuhlaan...

Jaoin fb:n Naisyrittäjät ryhmässä postauksen, että mahtavaa, kun täällä on alettu puhumaan enemmän rahasta!

Siellä siis oli ollut pari postausta, joissa puhuttiin isoistakin summista, joita naisyrittäjät olivat tienanneet.

Sitten sain omaan postaukseeni kysymyksen, että miksi siitä rahasta edes pitäisi puhua?

Sen seurauksena päätin tehdä tämän videon ja avata ajatuksiani siitä vielä vähän lisää.

Suomalaisessa kulttuurissahan raha on vähän niin kuin tabu.

Voi olla, että naapurisi omistaa kymmeniä sijoitusasuntoja tai hänellä on kymmenien tuhansien, jopa satojen tuhansien arvoinen osakesalkku, mutta sinä et tiedä siitä mitään.

Koska rahastahan ei puhuta.

Myös vaikka jollain sun sukulaisella tai ystävällä voi...