Heittäydyn elämän kannateltavaksi

Tein varsin tärkeän päätöksen.

Kerron ensin vähän taustoja sille, mitkä kaikki asiat johtivat tuon päätöksen tekemiseen.

Vuosia sitten sanoin itselleni YLI kymmenen vuoden ajan JOKA aamu mielessäni: ”Tänään menen ajoissa nukkumaan.” ja sitten en kuitenkaan (taaskaan) mennyt.

Olen aina aiemmin ollut illan virkku ja aamun torkku. Perimällä saattaa olla jotain osaa tähän?

Nimittäin muistan vieläkin yhden aamuyön ylioppilaskeväältäni, kun saavuin viikonloppuna kotiin noin kello 4.27 kuskattuani ensin kaverit koteihinsa baari-illan jälkeen ja huomaan äitini olevan yhä hereillä repimässä tapettia remontoitavasta huoneesta...

(Eikös isot juhlat ole aina hyvä syy tehdä pikku remonttia? :D)

En kärsinyt tuolloin valvomisvuosinani unettomuudesta, vaan siitä, etten kerta kaikkiaan mennyt ajoissa nukkumaan, koska aina oli MUKA jotain tärkeämpää tekemistä...

Tuota muka tärkeämpää tekemistä kesti tosiaan yli kymmenen vuoden ajan...

Se loppui vasta, kun vihdoin ymmärsin, miten VALTAVA stressi vähäinen nukkuminen on keholle.

Ja tiesitkö?

Itse asiassa kehosi voi kokea jopa TRAUMAN siitä, jos se ilmoittaa olevansa väsynyt, mutta sä et kuuntele sen viestiä (eli et mene nukkumaan), vaan jatkat vaan (muka) tärkeämpien asioiden tekemistä.

Voin vaan kuvitella miten traumatisoitunut mun kehosta ehti tulla noiden yli kymmenen vuoden aikana... Ja miten suuri vaikutus tuolla kaikella on ollut mun hermostoon...

Siitä päästäänkin nykyhetkeen.

Nyttemmin olen jo useamman vuoden ajan pitänyt huolen siitä, että taatusti saan yön aikana nukuttua vähintään sen kahdeksan tuntia.

Eli olen mennyt sänkyyn viimeistään kahdeksan tuntia ennen herätystä.

Tämä toimi jonkin aikaa varsin hyvin.

Kunnes aloin välillä öisin heräilemään, eikä se uni sitten välttämättä kuitenkaan ollut kahdeksaa tuntia.

Olen lähes 100% varma, että hermostoni oli se, joka mut herätti.

Nyt olenkin pyrkinyt elvyttämään hermostoani. Niin energeettisesti kuin fyysisestikin.

En muun muassa käynyt viime talvena marraskuun alun jälkeen lainkaan kylmäuinnissa, vaikka se on kuulunut innostuksen kohteisiini jo pidemmän aikaa.

Funktionaalisen lääketieteen asiantuntija Paula Heinonen puhui videollaan siitä, miten kylmäuinti (niin trendikästä kuin se onkin) ei välttämättä ole lainkaan hyvä vaihtoehto jo ennestään stressaantuneelle keholle.

Ja vaikken koekaan olleeni viime vuosina mitenkään erityisen stressaantunut, niin ihan VARMASTI se vuosien takainen yli vuosikymmenen kestänyt stressivaihe on edelleen ollut kehoni muistissa.

Ja kyllähän se kylmäuinnissa tapahtuva iso lämpötilojen vaihtelu ON keholle stressin aihe.

Nyttemmin olen entistä enemmän harjoitellut kehoni kuuntelemista (suosittelen sullekin <3) ja jättänyt muutaman kerran jopa menemättä höntsäsäbään, joka myös on aiemmin ollut IHAN mun juttu.

Olen harjoitellut armollisuutta itseäni kohtaan.

Sitten vielä toinen juttu.

Havahduin siihen, että vaikka mulla on jo vuosien ajan kesät olleet varsin ”lepsuja” töiden suhteen (koska lapsenihan eivät ole olleet lainkaan hoidossa, lukuun ottamatta esikoisen 1,5 vuoden perhepäivähoitojaksoa ennen kuin jäin äitiyslomalle ja pysyvästi kotiin kuopuksen syntymän jälkeen), niin silti siellä takaraivossa on hakannut ne muka tärkeät, tekemättömät asiat...

Ja varmasti myös sellainen omatuntoa soimaava ajatus: ”pitäisi tehdä jotain hyödyllistä, pitäisi tehdä jotain tuottavaa, pitäisi tehdä rahaa...”

(Välikommenttina: tuo PITÄISI sana pitäisi karsia JOKAISEN sanavarastosta, koska se on hyvin syyllistävä sana! Käytä sen sijaan esimerkiksi sanaa VOISIN. <3)

Tämä kaikki historia huomioiden päätin päästää ”ohjaimista” irti ja heittäytyä elämän kannateltavaksi ainakin kokonaisen kuukauden ajaksi!

Teen tietysti kaikki jo sovitut työt, mm. Juurisyy-energiakäsittelyt ja valmennuspuhelut, ihan normaalisti ja jos susta tuntuu, että just nyt on tarvetta oman energian käsittelylle tai Viiden tähden elämä valmennukselle, niin laita ihmeessä viestiä! <3

Lähinnä tarkoitan sitä, etten aio tehdä mitään ylimääräistä.

En aio postailla someen, paitsi ehkä tarinoihin jotain päivän kuulumisia.

En aio olla ”näkyvissä”.

Samalla tämä on itselleni myös ERITTÄIN MIELENKIINTOINEN testi.

Testi siitä, että kannatteleeko universumi mua?

Lähettääkö se mulle hyviä asioita, vaikken itse erityisesti ponnistele niiden eteen?

Pelottaako mua?

Itse asiassa ei pätkän vertaa!

Mutta myönnän kyllä, että en KUUNA PÄIVÄNÄ olisi uskaltanut tehdä tällaista heittäytymistä ja testaamista ilman mun oman energiani käsittelyä.

En olisi uskaltanut ryhtyä tähän ilman niistä menneisyyden taakoista ja uskomuksista vapautumista.

Mutta nyt mun sisällä on vaan SYVÄ mielenrauha ja TUNNE siitä, että tämä on just OIKEA juttu toteutettavaksi.

Omaa aikaa ja lupa vaan olla.

Jatkan illan JA aamun torkkuna olemista. :D

Pakko vielä loppuun todeta, että onhan se nyt aika siistiä, miten ISO vaikutus sillä sun oman energian käsittelemisellä voikaan olla! <3

Jos säkin haluat hidastaa sun elämää ja nauttia sun elämästä enemmän, niin käsitellään sunkin energiasta ne estävät tekijät pois, jotta voit vapautua elämään just sun Viiden tähden elämää! <3

VaRakkain terkuin,