Miten puhut rahasta lapsille?

Matkustin hiljan junalla ja paikkani oli sattumoisin samassa vaunussa, jossa lasten leikkipaikka sijaitsi. Koska minulla oli molemmat teinipoikani mukana, jotka matkustivat siis lasten lipulla, niin todennäköisesti VR oli valinnut paikat heidän viihtymistään ajatellen. :D

No, itseäni tämä ei haitannut lainkaan, lapset ovat ihania ja aina parempi, kun on elämän ääniä ympärillä! <3

Käytävän toiselle puolelle tuli yhdeltä pysäkiltä istumaan äiti ja tytär, joka oli ehkä noin viisivuotias? Pian heidän paikoilleen asettumisen jälkeen tyttö kysyi äidiltään ”Käydäänkö me syömässä täällä?” (tuolin selkämyksessä oli mainos ravintolavaunusta). Äiti vastasi siihen, että ”Ei, kun täällä on niin KALLISTA!”.

Voi kuinka toivoin, ettei hän olisi vastannut noin..

Nimittäin siinä on AINA riskinä se, että lapsi tekee tilanteesta mielessään omat johtopäätöksensä:

• ”Meillä ei ole varaa – olemme köyhiä.”
• ”En ole ansainnut kalliita asioita.”
• ”En ole kalliiden asioiden arvoinen.”
• ”Vain rikkaat syövät ravintolavaunussa ja minä en ole rikas.”
• jne.

Ja pahimmillaan nämä johtopäätökset muuttuvat uskomuksiksi, joita tyttö kantaa mukanaan aikuiseksi asti, ja sitten ne haittaavat hänen rahatilannettaan vielä silloinkin.

Parempi vastaus olisi ollut vaikkapa, että

• ”Ei tällä kertaa, kun syömme sitten perille päästyämme.”
• ”Ei nyt, kun meillähän on omiakin eväitä.” (jos siis olisi ollut eväät mukana)
• ”Emme käy, kun matka on niin lyhyt, että jaksamme kyllä odottaa perille asti.”

Jos lapsi ylipäätään pyytää jotain, mihin sinulla ei juuri tällä hetkellä ole rahoja käytettävissäsi, niin älä kuitenkaan KOSKAAN sano, että on kallista tai nyt ei ole varaa!

Tämä luo HETI lapselle sen mielikuvan, ettei teillä (eikä siis myöskään hänellä) ole rahaa.

Jos lapsi näkee vaikka kaupassa jotain ja hänelle tulee yhtäkkinen tarve saada se nyt heti, niin voitte yhdessä ottaa tavarasta / lelusta / vaatteesta kuvan. Ja sitten voit sanoa lapselle, että nyt meillä on se asia muistissa ja voimme miettiä sen hankkimista sopivammalla hetkellä. ”Tällä kertaa emme tulleet kauppaan tätä ostosta varten, vaan meillä on ostoslistalla ihan muita asioita.”

Monesti lapsilla on (ainakin omillani on ollut) tapana innostua jostain hetkessä ja sitten seuraavassa hetkessä asia onkin jo unohtunut. Jos lapsi kuitenkin puhuu jostain tietystä asiasta usein vielä myöhemminkin, niin sitten kannattaa tarkalla korvalla kuulostella, että onko se nyt jotain, mitä hän ihan OIKEASTI haluaa.

Ja jos näin on, niin sitten avaa itsesi näkemään mahdollisuudet, miten voit sen asian lapsellesi hankkia. Voitko hyödyntää jonkin tarjouksen, voiko joku sukulainen osallistua lahjan hankkimiseen, voiko saman asian löytääkin edullisemmin käytettynä esim. Torista?

Vaikkei olisi paljoa rahaa käytettävissään, niin AINA ON MAHDOLLISUUKSIA, jos vain annat itsesi niitä nähdä. <3

Mutta jos vain ajattelet, ei minulla ole rahaa, ei minulla ole varaa, niin sittenhän asia on näin. Silloin et näe edes niitä mahdollisuuksia. Sinun todellisuutesihan on nimittäin juuri sellainen kuin uskot sen olevan.

Toinen asia mihin kiinnitin huomiota junassa oli se, kun tämä herttainen tyttö oli ilmeisesti sanonut / tehnyt jotain äidin mielestä negatiivista (mitä en itse kyllä lainkaan huomannut), niin äiti sanoi, että ”Maksoin itseni KIPEÄKSI tästä reissusta!”. Viitaten siihen, että ”älä nyt pilaa tätä”..

Tämäkin lausahdus oli omiaan luomaan ainakin painetta tytön suuntaan ja kuka tietää, mitä ajatuksia se hänen mieleensä toi?

• ”Kalliita asioita ei saa pilata.”
• ”Minä vain pilaan kalliit asiat.”
• ”En ole kalliiden asioiden arvoinen, jos epäonnistun.”

Ymmärrän täysin, ettei äiti TIETENKÄÄN TARKOITTANUT saada tytön päähän tällaisia ajatuksia (enkä minä tietenkään voi edes tietää, mitä tyttö oikeasti ajatteli).

Haluan vain demonstroida sitä, miten helposti rahaan liittyvä uskomus voi syntyä. Miten pienestä se voi olla kiinni.

Ja juuri alle kouluikäinen lapsi on sellainen, joka imee itseensä KAIKEN, ikään kuin ”käskyksi”. Näin pieniltä lapsilta nimittäin puuttuu kokonaan kyky suodattaa kuulemaansa / näkemäänsä / kokemaansa.

Valitettavasti en ole itsekään ollut millään tavoin ”valaistunut” tämän asian suhteen, kun lapseni ovat olleet pieniä. Joten luoja paratkoon, mitä asioita olen itse heille / heidän kuullen töksäytellyt..!

Mutta onneksi KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ korjata asioita! <3

Nyttemmin puhunkin lapsilleni aivan eri tavalla rahasta. Ja jos he vaikka sanovatkin jotain asiaa kalliiksi, niin lempeästi huomautan asiasta ja kehotan pikemminkin miettimään, miten minun on mahdollista se saada (jos he sitä OIKEASTI haluavat). Tai sanomaan: ”Valitsen olla käyttämättä rahojani tähän nyt.”

Rahasta on todella tärkeää puhua (kurkkaa linkistä miksi), mutta täytyy tietää MITEN siitä kannattaa puhua – etenkin lasten kuullen. <3 

VaRakkain terkuin,

Anu Kankarjärvi