VaRakas minä blogi

Poikani lähti yksin lenkille ja sen jälkeen uimaan. Jossain vaiheessa havahduin, että aika on jo rientänyt ja aloin miettimään, missä hän viipyy?

Mieleeni tuli, että mitä jos hän on mennyt myös uintilenkille, kuten kävi kaverinsa kanssa jokin aika sitten - mutta nyt hän oli yksin..

Seuraava ajatus oli tietysti, että mitä jos on tullut kramppi tai muuta ja jotain onkin sattunut..

Koska oli rakkaasta lapsestani kyse, en vain päässyt tuosta ajatuksesta yli. Tai mietin oliko jokin syy, miksi ajatus tuli mieleeni? Pitikö siihen reagoida?

Olin joka tapauksessa ajatellut itsekin mennä uimaan, niin päätinkin lähteä saman tien tarkistamaan tilanteen, ihan vain oman mielenrauhani vuoksi.

Lähdin liikkeelle pyörällä, koska poikakin oli pyörällä liikkeellä. Mielessäni visioin, miten poika polkee minua vastaan ja huoleni paljastuu turhaksi.

Toinen visio, mikä piipahti mielessäni oli, että päästyäni perille uimapaikalla on paloauto ja sukellusmiehet..

Mutta sitten sain vielä kolmannenkin vi...

Kun kyselin VaRakas minä valmennuksessa mukana olevilta naisilta, mitä he pelkäävät tapahtuvaksi, jos heistä tulee huomattavan vaRakkaita, niin tässä alla on vastauksia, joita sain:

• Kun olen rikas, pelkään, että tulen hylätyksi, en osaa hallita omaisuuttani ja menetän sen.
• Pelkään, että ostan asioita, joista seuraa vain hirveästi lisätyötä ja harmia elämääni.
• Pelkään, että oikeat ystäväni kaikkoavat, ihmiset yrittävät vain hyötyä minusta ja päädyn lopulta elämään yksin ja eristyksissä.
• Pelkään, että rikkaana muutun saidaksi ja kitupiikiksi, vahdin rahojani, enkä uskalla nauttia rahoistani.
• Pelkään, että rikkaana en uskalla elää. Tai sitten pelkään, että elänkin kuin viimeistä päivää ja tuhlaan kaikki rahat, enkä ymmärrä rahan arvoa.
• Pelkään, että jos rikastun, päädyn vain köyhäksi jälleen, joten miksi edes yrittää?
• Kun olen rikas, pelkään, että menetän rahani tuhlaamalla sen omiin ja perheeni tarpeisiin ja mielitekoihin.
• Pelkään, etten osaa sijoittaa rahojani järkevästi
...

Jaoin fb:n Naisyrittäjät ryhmässä postauksen, että mahtavaa, kun täällä on alettu puhumaan enemmän rahasta!

Siellä siis oli ollut pari postausta, joissa puhuttiin isoistakin summista, joita naisyrittäjät olivat tienanneet.

Sitten sain omaan postaukseeni kysymyksen, että miksi siitä rahasta edes pitäisi puhua?

Sen seurauksena päätin tehdä tämän videon ja avata ajatuksiani siitä vielä vähän lisää.

Suomalaisessa kulttuurissahan raha on vähän niin kuin tabu.

Voi olla, että naapurisi omistaa kymmeniä sijoitusasuntoja tai hänellä on kymmenien tuhansien, jopa satojen tuhansien arvoinen osakesalkku, mutta sinä et tiedä siitä mitään.

Koska rahastahan ei puhuta.

Myös vaikka jollain sun sukulaisella tai ystävällä voi olla valtava omaisuus, mutta et tiedä siitä, koska rahasta ei puhuta.

Mutta mitä jos tietäisit näistä?

Jos tietäisit, että naapurillasi on satojen tuhansien eurojen osakesalkku, jos tietäisit, että sukulaisellasi on kymmeniä sijoitusasuntoja,...

Muistan, kun rakennutimme taloamme ja useampikin kaveri / tuttu oli samaan aikaan samassa tilanteessa, niin huomasin, miten joidenkin kanssa oli ihan luonnollista puhua vaikkapa keittiön kaappien hinnoista tai pankkilainasta, mutta jotkut selvästi välttelivät aihetta.

Tietysti kunnioitin jokaisen omaa toivetta puhua tai olla puhumatta, mutta jo silloin, vaikken tiennyt rahaan liittyvistä ajatuksista hölkäsen pöläystä, muistan ihmetelleeni tätä.

Siis ihmettelin sitä, ettei raha-asioista voinut puhua.

Kun itse ensin aloitti höpöttämään rahasta ja toinen ei sitten kertonutkaan, niin tulihan siinä vähän ehkä sellainen vaivaantunut olo..

Sinäkin olet todennäköisesti huomannut, että Suomessa ei noin yleisesti ottaen puhuta esimerkiksi palkoista tai niistä pankkilainojen määristä?

Pitäisikö?

Mieti, jos voitaisiin puhua rahasta ilman häpeän, kateuden tai vaivaantumisen tunteita.

Mieti, jos rahasta puhuminen olisi yhtä normaalia, kuin vaikkapa ruokapöydässä ”Vo...

Ah, nämä elämän oppiläksyt ovat kyllä ihan parhaita oppiläksyjä kaikessa ärsyttävyydessäänkin! :D

Lause "Epäonnistuminen ei ole epäonnistuminen, jos voit oppia siitä jotain" on yksi elämääni muuttaneista lausahduksista.

Tämän myötä olen entistä enemmän pohtinut ja tutkinut myös elämääni tulleita vastoinkäymisiä, koska jokaisesta niistä olen aina voinut myös oppia jotain, joko itsestäni tai elämästä yleensä. <3

Niin kuin tämä kesäkuun selkäkipu-episodi, josta kirjoitin täällä blogissanikin, tästä voit lukea viimeisen osan siitä kokemuksesta.

Voitko kuvitella, että kaikki sai alkunsa siitä, etten raaskinut heittää pois kolmea raparperin vartta, jotka olivat olleet jääkaapissa jo parin päivän ajan??

Mummuni on syntynyt keskelle pula-aikaa, kokenut nuoruudessaan sodan ja senkin mukanaan tuoman puutteen mm. ruoasta.

Lapsuudessa isäni oli yleensä aina se, joka söi meidän lasten lautasille jääneet ruoan rippeet.

Todennäköisesti näistä tapahtumista on itsellenikin i...

Kun puhutaan luksuksesta, monelle tulee mieleen merkkivaatteet ja -laukut, lentokoneen 1. luokka, valtavat omakotitalot uima-altaineen jne.
 
Mutta esimerkiksi minä en henkilökohtaisesti piittaa merkkivaatteista tai -laukuista. Enkä haluaisi asua missään kymmenen huoneen kartanossa. Uima-altaankin tilalle ottaisin mielummin järven. :)
 
Olen kyllä katsellut merkkilaukkuja, mutta en ole löytänyt mieluisaa turkoosin väristä. Enkä halua ostaa laukkua (tai vaatetta) pelkästään merkin takia, vaan haluan ostaa laukun, josta oikeasti tykkään ja joka on itseni näköinen.
 
Silloin se TUNTUU luksukselta! Ja raha-asioissa TUNNE on todella tärkeä juttu!
 
Luksus voikin merkitä sinulle jotain, mikä ei oikeasti ole edes kallista, mutta on juuri oikea juttu sinulle. <3
 
Jotain, mitä et vaihtaisi mistään hinnasta. Ja vaikka sinulla olisi käytettävissäsi kaikki maailman rahat, valitset silti sen omasta mielestäsi itsellesi parhaiten sopivan asian.
 
Se on luksusta se! <3

Minulle tämä uima-asu, jonka teetin ...