Viiden tähden elämä blogi

Vuosi on vaihtunut ja tällä hetkellä monet ovat innoissaan aloittamassa jotain uutta.

Musta kuitenkin tuntuu, että just nyt mulla ei ole oikein mitään sanottavaa...

Kirjoittelin tästä someenkin; Instaan ja Faceen.

Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä jopa koko elämäni ajan mulla on ollut tunne, että mun täytyy TODISTAA jotain.

Todistaa olevani jotain.

Todistaa pystyväni johonkin.

Tiedäthän sen paljon puhutun ”huijari-syndrooman”, jossa ei kykene näkemään omaa arvoaan?

Mähän en ole aiemmin pitänyt itseäni oikein minään.

Vaan oon ajatellut olevani PIENI yrittäjä ja kunhan nyt jotain ”puuhastelen”.

Oon ajatellut olevani mitään sanomaton ja sellainen, ettei kukaan nyt mua ainakaan muistaisi, vaikka joskus oltaisiin tavattu.

Siksi, kun reilu 20 vuotta sitten muutin nykyiselle asuinpaikkakunnalleni, en koskaan moikannut kenellekään naapurille tms, koska en ajatellut heidän edes tietävän kuka mä olen.

Luojalle kiitos oon päässyt noista ajoista ...

Itsenäisyys on tärkeä asia niin kansakunnalle kuin yksilöillekin. <3

Ja erityisesti se on tärkeää yrittäjille. Ehkä juuri siksi moni onkin ryhtynyt yrittäjäksi, jotta voi tehdä itsenäisiä päätöksiä oman työuransa suhteen.

Mitä se itsenäisyys sitten tarkoittaa yrittäjälle? Haluan vähän pohtia tätä sun kanssa.

Monestihan sitä ajatellaan, että yrittäjän itsenäisyys on vapautta päättää itse.

Mutta kuinka moni yrittäjä OIKEASTI päättää itse?

Vai päättävätkö sittenkin ASIAKKAAT?

Tai päättääkö pikemminkin RAHA?

Mä ainakin itse tunnistan todellakin tuon, että raha on ollut se, joka on vuosien ajan tehnyt päätöksiä mun yrittäjyydessä...

Sinne mentiin, mistä rahaa saattoi (ehkä) saada.

Ja kuinka moni muukin yrittäjä on vaikkapa muokannut tuotevalikoimaansa sen mukaan, mitä joku asiakas on halunnut, vaikkei se asiakas sitten lopulta ollut edes valmis sitä tuotetta ostamaan...

Onko yrittäjä silloin toiminut itsenäisesti?

Onko hän silloin KUUNNELLUT it...

Joitakin vuosia taaksepäin olisin ollut ihan, että anteeksi MIKÄ sisäinen lapsi?!

Vaikka joo, todennäköisesti olen ollut sisäisen lapseni kanssa tekemisissä jo aiemminkin, koska mähän oon aina tykännyt hassutella ja tehdä asioita, jotka voi muiden aikuisten mielestä vaikuttaa vähän lapsellisilta..

Kuten silloin, kun toimin yksityisenä perhepäivähoitajana, niin mähän olin aina lasten kanssa hiekkalaatikolla tekemässä kakkuja, liukumäessä laskemassa ja keinussa keinumassa!

Muut aikuiset (siis ne muut hoitajat) seisoskeli paikoillaan tai jopa ringissä niin, etteivät välttämättä edes nähneet missä heidän hoidokkinsa menivät..

Just hiljan kiipesin (taas kerran) puuhun, joten mä uskon, että mun sisäinen lapsi voi aika hyvin tai ainakin hän osaa (JA USKALTAA) ilmentää itseään myös ulospäin. :D

Eli tosiaan, sunkin sisällä on lapsi. Sun sisäinen lapsi.

Hän on se lapsi, joka olet ollut (ja edelleen olet).

Sun sisäinen lapsesi on se lapsuuden versio susta itsestäsi,...

Oon viime aikoina miettinyt yhtä tosi tärkeää asiaa.

Sellaista, joka vaikuttaa aivan jokaiseen yrittäjään – halusi sitä tai ei.

Nimittäin sitä, miten yrittäjän oma tunnetila, ELI ENERGIA, näkyy hänen omassa yrityksessä.

Eikä tämä todellakaan ole mitään hömpänpömppää, vaan ihan konkreettisesti yrittäjään ja hänen yritykseensä vaikuttava asia.

Sä näet sen esimerkiksi siinä, miten sun ideat syntyy. Siinä, miltä sun tekemä markkinointi tuntuu. Ja siinä, miten sun asiakkaat reagoi.

Lopulta kaikki kuitenkin kulminoituu siihen, mitä sun sisällä tapahtuu.

Jos oot yrittäjänä negatiivisessa tunnetilassa aka energiassa, niin välttämättä mitään katastrofaalista ei tapahdu heti.

Vaan asiat muuttuu pienin askelin.

Sä ärsyynnyt helpommin. Ihan pienistäkin asioista.

Vastaamattomat sähköpostit stressaa vähän entistä enemmän.

To do-listan jatkoksi lisättävät uudet asiat saavat aikaan huokauksen, joka ei todellakaan ole innostusta, vaan pikemminkin hiljainen avu...

Haluan kertoa sulle pienen, mutta tärkeän tarinan mun eräästä tiistaipäivästä.

Kello oli jo yli neljä iltapäivällä, enkä mä ollut tehnyt lainkaan töitä.

En avannut sähköpostia. Enkä tehnyt MITÄÄN mun to do -listalta.

Sen sijaan tein jotain, mikä oli just siinä hetkessä TÄRKEÄÄ mulle. <3

Vielä reilu vuosi sitten olisin HETI SYYLLISTÄNYT itseäni.

“Olisi pitänyt tehdä töitä.”

”Mikään ei TAASKAAN edistynyt..”

“Muutkin tekee arkena töitä – mikä oikeus sulla on lorvia?”

“Et voi vaan nauttia keskellä päivää.”

Ehkä tuttua sullekin?

Mutta tuolloin kaikki oli IHAN TOISIN.

En tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä. En stressiä. Eikä mun pään sisällä ollut syyttävä ääni jäkättämässä.

Tunsin vain MIELENRAUHAA.

Ah, mikä tunne se onkaan! <3

Se on sellainen hiljainen varmuus siitä, että kaikki on hyvin. <3

Ja että kaikki tulee olemaan hyvin.

Se mitä tapahtui päivän päätteeksi olikin just se juttu ja tarinan OPETUS. <3

Nimittäin huomasin asiakkaan...

Tapasin hiljan markkinointi-/myyntiasiantuntijan. Keskustelu oli... sanotaanko, että mielenkiintoinen.

Tämä myyntiasiantuntija katsoi mun nettisivuja ja sanoi suoraan: ”Ei kukaan etsi Viiden tähden elämää!”

Eli ilmeisesti mä olen tässä maailmassa siis ainoa ihminen, joka on kirjoittanut nettihakuun Viiden tähden elämä hakeakseni inspiraatiota omalle tulevaisuudelleni.

Mutta minähän en tästä tokikaan lannistunut! :D

(Vaikka muutinkin hieman Juurisyyn vapautusmetodin kotisivun otsikkoa toisenlaiseksi :D Ja hei, saa muuten kertoa palautetta; aukeaako sulle tuolta sivulta Juurisyyn idea? Näytä se vaikka jollekin sun kaverille/tutulle, joka ei ole Juurisyystä koskaan mitään kuullutkaan ja testaa tajuaako hän? Olen KAIKENLAISESTA palautteesta ERITTÄIN KIITOLLINEN! <3 )

Ja siis, sehän oli HÄNEN mielipide, HÄNEN uskomus.

Meillä jokaisella on lupa katsoa tätä maailmaa ihan just niin kuin halutaan.

Se kannattaa kuitenkin selvittää, ettei sulla itselläsi ole silmill...

Tein varsin tärkeän päätöksen.

Kerron ensin vähän taustoja sille, mitkä kaikki asiat johtivat tuon päätöksen tekemiseen.

Vuosia sitten sanoin itselleni YLI kymmenen vuoden ajan JOKA aamu mielessäni: ”Tänään menen ajoissa nukkumaan.” ja sitten en kuitenkaan (taaskaan) mennyt.

Olen aina aiemmin ollut illan virkku ja aamun torkku. Perimällä saattaa olla jotain osaa tähän?

Nimittäin muistan vieläkin yhden aamuyön ylioppilaskeväältäni, kun saavuin viikonloppuna kotiin noin kello 4.27 kuskattuani ensin kaverit koteihinsa baari-illan jälkeen ja huomaan äitini olevan yhä hereillä repimässä tapettia remontoitavasta huoneesta...

(Eikös isot juhlat ole aina hyvä syy tehdä pikku remonttia? :D)

En kärsinyt tuolloin valvomisvuosinani unettomuudesta, vaan siitä, etten kerta kaikkiaan mennyt ajoissa nukkumaan, koska aina oli MUKA jotain tärkeämpää tekemistä...

Tuota muka tärkeämpää tekemistä kesti tosiaan yli kymmenen vuoden ajan...

Se loppui vasta, kun vihdoin ymmär...

Mulla on tapana säännöllisesti poistella sähköpostilistaltani sellaiset henkilöt, jotka ovat klikanneet ”Peruuta tilaus” -linkkiä lähettämäni viestin alaosasta. 

En tiedä päteekö tämä enää, mutta joskus luin, että tällaisilla poistuneilla ja silti listoilla roikkuvilla sähköpostiosoitteilla voisi olla vaikutusta siihen kuinka hyvin (tai siis huonosti) tulevaisuudessa lähetettävät viestit menevät perille?

Joten siivoilen tällaiset osoitteet säännöllisesti pois ja suosittelen sullekin. Ymmärrät asian vieläkin suuremman merkityksen, kun jatkat lukemista. :)

Hiljan poistin listaltani kuitenkin peräti SATOJA osoitteita, siis ihan sellaisia, jotka olivat antaneet mulle luvan lähettää viestejä. Ja tähän todellakin oli varsin looginen syy.

Ensin kerron kuitenkin sen, että AINA jos sulla on ns. TURHAA tavaraa / vaatteita / digitaalista materiaalia / Facebook-ryhmiä tms. niin sehän syö ja vie ihan TURHAAN myös sun energiaa.

Ja HUOM! Tällä voi hyvinkin olla vaikutusta myös ...

Oletko miettinyt millaiset asiat tuovat sun sisälle vaRakkaan tunteen?

Kuten ehkä jo muistat, mä aina sanon, että RAHA ON TUNNE.

Eli kun TUNNET itsesi vaRakkaaksi, niin se tunne kohottaa sun kehon ikään kuin värähtelytasoa (tunteethan ovat energiaa) ja se mitä sä värähtelet ja itsestäsi lähetät ulospäin, niin sitä vedät samalla elämääsi lisää.

Olet ehkä joskus huomannutkin, miten huonosti alkanut päivä ikään kuin vetää lisää murheita puoleensa ja illan tullen ei ole voinut kuin todeta, että olipa pas*a päivä!

Tämä siis silloin, kun olet mennyt siihen pas*aan tunteeseen mukaan ja pysytellyt niissä energioissa koko päivän ajan.

Mutta muistat varmasti myös jonkin sellaisen päivän, kun olet noussut oikealla jalalla, ehkä miettinyt kiitollisuuksiasi heti aamusta ja koko päivä on sujunut ikään kuin flowssa ja illalla on saanut ihastella miten upea päivä olikaan!

Ja juuri siksi sillä TODELLAKIN on väliä tunnetko itsesi vaRakkaaksi vai köyhäksi.

Mä tiedän kuitenk...

Onko riittämättömyyden tunne tuttu kaveri sulle? Menneiltä vuosilta se on ainakin varsin tuttu kaveri itselleni..

Joskus nuorena haaveilin työstä, johon voisin vain ”jämähtää”. Tiedät varmasti ne tapaukset, kun joku kertoo, että ”Tulin tänne vain kesätöihin ja tässä olen edelleen 20 vuotta myöhemmin.” Tätä halusin itsellenikin.

Kai siinä oli sellainen ajatus takana, että se olisi sitten paikkani, tietäisin mitä tehdä joka päivä ja kun työpäivä olisi ohi, se myös olisi ohi.

Nimittäin etenkin opiskellessa haaveilin tuosta ”se myös olisi ohi” aivan erityisesti!

Opiskellessahan sitä ollaan ensin päivä koulussa ja sitten illalla tehdään läksyjä ja edistetään meneillään olevia projekteja jne. Ainakin niin minä tein, koska olin se tunnollinen opiskelija, joka hoitaa velvollisuudet ensin.

Nyt jos sä olet työelämässä, niin todennäköisesti sun työpäiväsi loppuukin sillä hetkellä, kun suljet työpaikkasi oven työpäivän jälkeen. Näin ainakin toivon. <3

Mutta jos olet yrit...