Taloutta ja terveyttä blogi

Lähetin tämän viestin uutiskirjeeni tilaajille ja sain siitä niin ihanaa palautetta, että päätin julkaista sen myös täällä blogin puolella. Näin se viesti meni:

Koska nyt on ”tällaiset ajat” ja halusin valaa uskoa kanssayrittäjiin, niin jaoin Facebookin naisyrittäjät-ryhmässä omasta mielestäni positiivisen ja tsemppaavan postauksen.

Sen pointtina oli se, että jos vaipuu itse epätoivoon, niin todennäköisemmin omassa elämässä (ja yrityksessä) tapahtuu ikäviä ja ei-toivottuja asioita. Mutta kun jaksaa uskoa, että huomenna asiat voivat olla paremmin, niin todennäköisemmin ne ovat. <3

Viittasin siinä myös uskomuksiin ja siihen, miten ne ovat kuin ”laput” silmillä tai varjo, joka lankeaa pahimmillaan koko elämän päälle ja ne estävät...

Matkustin hiljan junalla ja paikkani oli sattumoisin samassa vaunussa, jossa lasten leikkipaikka sijaitsi. Koska minulla oli molemmat teinipoikani mukana, jotka matkustivat siis lasten lipulla, niin todennäköisesti VR oli valinnut paikat heidän viihtymistään ajatellen. :D

No, itseäni tämä ei haitannut lainkaan, lapset ovat ihania ja aina parempi, kun on elämän ääniä ympärillä! <3

Käytävän toiselle puolelle tuli yhdeltä pysäkiltä istumaan äiti ja tytär, joka oli ehkä noin viisivuotias? Pian heidän paikoilleen asettumisen jälkeen tyttö kysyi äidiltään ”Käydäänkö me syömässä täällä?” (tuolin selkämyksessä oli mainos ravintolavaunusta). Äiti vastasi siihen, että ”Ei, kun täällä on niin KALLISTA!”.

Voi...

Tässä esimerkki elävästä elämästä, omasta "blondi-hetkestäni" ja siitä, miten hölmösti uskomuksesi voi vaikuttaa elämääsi..  Nyt on ihan pakko ottaa emojitkin käyttöön, jotta pääset paremmin fiilikseen mukaan! (toivottavasti näkyvät!)

Vaikkei tämä ”tähtihetkeni” liity mitenkään rahaan, niin se on ERITTÄIN hyvä esimerkki siitä, miten ne erilaiset uskomukset (joita meillä kaikilla on) toimivat ja miten ne pahimmillaan estävät sinua näkemästä jopa ihan silmien edessä olevia ratkaisuja.

Jokin uskomus (tai useampi) voi siis olla NIIN vahvana mielessäsi, ettet kerta kaikkiaan kykene näkemään toisenlaista ratkaisua tai toisenlaista mahdollisuutta vaikkapa jonkin asian toteutumiselle. Näin kävi minullekin, kun olin...

Ajatteletko, että "ei ole varaa" vai ajatteletko "rahaa tulee aina lisää"?

Huomaatko tunne-eron, joka näistä erilaisista ajatuksista tulee?

Tämä asia tuli mieleeni, koska olen aloittamassa uutta valmennusta nimeltä VaRakas elämäni ja olen kartoittanut ennakkoon kiinnostuneiden henkilöiden listaa ja pyytänyt heitä vastaamaan kyselyyn, jotta tiedän heidän tilanteestaan tarkemmin.

Muutamat heistä ovat jo ennakkoon määritelleet, että heillä ei ole mahdollisuutta maksaa valmennuksesta nyt.

Ja tämähän on TÄYSIN ymmärrettävää, jos rahaa ei kerta kaikkiaan ole käytettävissä ylimääräistä juuri tällä hetkellä. Tiedän itsekin miltä tuntuu elää kädestä suuhun, tein sitä mooooonta vuotta..

Mutta jos olet päätoiminen tai...

Nolottaa kertoa tästä, mutta tämä on jälleen NIIN hyvä ja tärkeä oppikokemus, että on pakko jakaa se teidän kanssa, vaikka nolottaakin..

Nolottaa siksi, että itselläni oli vieläkin näin alkeellinen uskomus, vaikka minun todellakin pitäisi jo tietää paremmin..

Mutta tällaista se voi olla. Osan uskomuksista saa purettua helpommin ja osa ”piinaa” pidempään..

Eli jospa siis kerron, mistä on kyse ja mitä opin.

Olen joskus aiemmin koittanut kasvattaa parsakaalta, mutta se ei koskaan edennyt taimivaihetta pidemmälle.

Tänä vuonna kokeilin monen vuoden tauon jälkeen uudelleen ja laitoin kukkakaalin siemeniä kaveriksi. Ne pysyivätkin hengissä ja päätyivät kasvimaalle saakka!

Silti itselläni oli pieni varaus, että mahtaako niistä tulla mitään, mutta...

Kyselin sisäpiiriläisiltäni, millaisia oppeja he haluaisivat rahamielen valmentajalta?

Yksi heistä vastasi haluavansa tulevasta VaRakas elämäni valmennuksesta mm. kykyä iloita omasta ja muiden onnesta ja menestymisestä.

Tämä oli ihana ja varsin tärkeäkin ajatus! <3

Samaan aikaan Facebookin Naisyrittäjät ryhmässä nimetön aloittaja pohti onko hyvästä "hehkuttaa" sitä paljonko tienaa. Hän halusi keskustelua aiheesta ja itselle jäi se mielikuva, ettei hän pitänyt sitä ihan täysin sopivana tai hyvänä ajatuksena.

Mutta olin hyvin iloinen siitä, että lähestulkoon kaikki postaukseen tulleista noin 20 kommentista oli sitä mieltä, että suuntaus on hyvä - on hyvä, kun rahasta puhutaan! <3

Juurikin näin, olen NIIN samaa mieltä ja aiemmin, kun tämä...

Sain yhteydenoton kotisivujeni kautta, kiitos ”Milla K”, kun näit vaivaa tutkiessasi verotietojani sekä laittaessasi minulle siitä viestin tiedoksi. <3

Olisin voinut säästää vaivaasi ja kertoa asiat itsekin, jos olisit vain kysynyt. Valitettavasti antamasi sähköpostiosoite ei tainnut olla oikea, niin en voi vastata sinulle suoraan, mutta toivottavasti tämä teksti päätyy joku päivä silmiesi eteen. :)

Tämä ei ollut ensimmäinen tällainen viesti, vaan olen viime vuonnakin saanut vastaavanlaisen viestin ja silloin(kin) kävin tilannetta avoimesti läpi somessa ja laitoin siitä sähköpostin tilaajillenikin viestiä reilu vuosi sitten.

Haluan edelleen olla sinulle avoin ja rehellinen kaikin puolin. Yritän tiivistää, mutta tästä voi tulla aika pitkä tarina.. :D

Kuten...

Sain hiljan VaRakas minä verkkokurssin osallistujalta palautetta, joka toi ilon kyyneleet silmiini, koska olin niin onnellinen hänen puolestaan! <3

Tämä osallistuja lähti mukaan kurssille ensimmäisten osallistujien joukossa lokakuussa 2020. Voit lukea alta hänen vastaukset palautelomakkeen kysymyksiin:

Mistä tykkäsit eniten VaRakas minä verkkokurssilla? Mitkä osiot / asiat olivat tärkeintä tietoa juuri sinun rahamielellesi? (mainitse ainakin kolme)

Selkeät videot. Asiat esitetty helposti, ymmärrettävästi ja niin, että tulee jotenkin olo, että näinhän tämä tosiaan on, miksi en ole aiemmin tajunnut. Kolme tärkeintä asiaa olivat: Rahauskomukset ja niiden purku, EFT työskentely, Rahatilit.

Jäitkö kaipaamaan jotain? Missä on kehittämisen varaa?

Ei tule mitään mieleen.

Millaisia muutoksia...

Viime kuussa hain poikaani kesätyöpaikastaan ja sain loistotilaisuuden antaa hänelle tärkeää rahamielen oppia!

Ensin täytyy vielä kertoa, miten ylpeä olen pojastani, sillä hän tekee jo kolmatta kesää töitä omien asiakkaiden parissa! Hän on siis käynyt ihmisten luona tekemässä pihatöitä ja muita hommia, mihin hänen apuaan nyt onkaan tarvittu.

Hän oli silloin ollut töissä vähän kauempana, yleensä hän menee sinne mopolla, mutta koska ennen työpäivää kuului ukkosen jyrinää, hän kysyi voisimmeko ajaa sinne autolla.

Poikani on siis kesän alussa aloittanut myös ajoharjoittelun ajokorttia varten ja minä pääsin siis ajo-opettajaksi. :)

Mutta asiaan; olimme ajelemassa takaisin kotiin ja kysyin paljonko hän sillä kertaa sai...

Poikani lähti yksin lenkille ja sen jälkeen uimaan. Jossain vaiheessa havahduin, että aika on jo rientänyt ja aloin miettimään, missä hän viipyy?

Mieleeni tuli, että mitä jos hän on mennyt myös uintilenkille, kuten kävi kaverinsa kanssa jokin aika sitten - mutta nyt hän oli yksin..

Seuraava ajatus oli tietysti, että mitä jos on tullut kramppi tai muuta ja jotain onkin sattunut..

Koska oli rakkaasta lapsestani kyse, en vain päässyt tuosta ajatuksesta yli. Tai mietin oliko jokin syy, miksi ajatus tuli mieleeni? Pitikö siihen reagoida?

Olin joka tapauksessa ajatellut itsekin mennä uimaan, niin päätinkin lähteä saman tien tarkistamaan tilanteen, ihan vain oman mielenrauhani vuoksi.

Lähdin liikkeelle pyörällä, koska poikakin oli pyörällä liikkeellä. Mielessäni visioin, miten poika polkee minua vastaan ja huoleni...