Ruoka voi sairastuttaa ja ruoka voi parantaa, osa 1

Minun kesäkuu oli täynnä terveyshaasteita.

Nyt tilanne on onneksi jo parempi ja uskon, että pahin on selätetty, jee!

Haluan kertoa tapahtumista vähän tarkemmin, sillä tajusin, että tässä on aivan malliesimerkki siitä, miten ruoka voi sairastuttaa ja miten se toisaalta voi myös parantaa!

Lähes koko kesäkuun ajan minun selkä oli enemmän tai vähemmän kipeä. Pahimmillaan se oli juhannusviikolla, jolloin pystyin kävelemään vain etukumarassa ja hitaasti kuin vanha mummo..

Aktiiviselle, liikunnalliselle ja tekemään tottuneelle ihmiselle tämä oli henkisesti hyvin raskasta. Eniten harmitti, että juuri sen pahimman viikon ajan olimme perheen kanssa lomalla, enkä tietenkään pystynyt ottamaan lomasta kaikkea irti.

Onneksi pystyin kuitenkin pyöräilemään (olimme jo etukäteen varanneet fat biket) ja uimaan. Itse asiassa vedessä oli jopa helpompi olla kuin kuivalla maalla. Ja mikäs siinä oli vedessä köllötellessä, kun säätkin suosi! :D

 Olin miettinyt pääni puhki vaihtoehdoista, että mikä kivun aiheutti?

Mietin jo, että kipu johtuu kehooni tarrautuneesta tunteesta / tunteista, sillä olin viikkoa ennen kivun alkua käynyt Rosen-metodissa, joka vapauttaa tunteita.

Jos joku tunnelukko olikin jäänyt kunnolla avaamatta ja nyt se ilmoitti kipuna olemassaolostaan?

Tiesitkö nimittäin, että jos joudut käymään toistuvasti / pitkittyneesti läpi negatiivisia kokemuksia ja tunteita, etkä pysty käsittelemään / purkamaan niitä, ne jäävät jännitystiloina kehon muistiin. Näitä jännitystiloja kutsutaan kehon tunnelukoiksi.

Kielteiset kokemukset ja ajatukset voivat siis muuttua jopa ihan fyysiseksi kivuksi.

Yhtenä iltana tein EFT:tä (Emotional Freedom Technique) ja hämmästyin, kun sen jälkeen selkä tuntuikin paremmalta! Siksi mietinkin alussa kivun johtuvan avaamattomista tunnelukoista.

Kävin myös kehotunne-hoidossa, mikä teki ilman muuta hyvää ja tunteita purkautui (varsin vuolaasti), mutta selkään sillä ei ollutkaan sen isompaa vaikutusta.

Uskoisin, että puolentoista tunnin hoito on vaikuttavampi kuin vajaa puolen tunnin EFT, siispä luovuin tuosta tunnelukko-teoriasta.

En ollut rikkonut selkää mitenkään tai siis kipu ei alkanut loukkaantumisen jälkeen. Silti kävin varmuuden vuoksi myös jäsenkorjaajalla. Sekin teki hyvää ja hieman se helpottikin kipua, mutta ei vienyt sitä lopullisesti pois.

"Tutkimukset" ja oma ihmettelyni siis jatkuivat edelleen.

En ole vuosiin syönyt lääkkeitä, eikä se vaihtoehto tullut nytkään mieleeni. Luultavasti kipukynnykseni on aika korkea tai näin ainakin kuvittelen. :D Lääkäriinkään en mennyt siksi, että siellä ei todennäköisesti olisi tehty muuta kuin lyöty kipulääkeresepti kouraan.

Tämä oli tietysti vain minun ratkaisu, jokainen päättäköön itse milloin menee lääkäriin ja milloin ei.

Muistan tarkasti, mitä sinä päivänä tapahtui, kun kipu alkoi.

Tein aamulla pitkästä aikaa vihermehua mehupuristimella. Laitoin mehuun mm. porkkanaa, vesimelonia, selleriä ja RAPARPERIA.

Kolme raparperin vartta oli ollut jo pari päivää jääkaapissa, kun olin irrottanut lehdet varjostamasta muita kasveja.

En olisi todennäköisesti sinäkään päivänä tehnyt raparperipiirakkaa, jota kai ajattelin varsista tekeväni, niinpä hetken mielijohteesta, asiaa sen kummemmin ajattelematta, lykkäsin kaikki kolme vartta puristimeen ja mehun joukkoon.

Siitä, mitä sitten tapahtui, kerron seuraavassa postissa.

Aurinkoa päivääsi!

Anu