Kun uskoin pysyväni köyhänä aina, enkä ollut valmis löytämään ratkaisua..

Lähetin tämän viestin uutiskirjeeni tilaajille ja sain siitä niin ihanaa palautetta, että päätin julkaista sen myös täällä blogin puolella. Näin se viesti meni:

Koska nyt on ”tällaiset ajat” ja halusin valaa uskoa kanssayrittäjiin, niin jaoin Facebookin naisyrittäjät-ryhmässä omasta mielestäni positiivisen ja tsemppaavan postauksen.

Sen pointtina oli se, että jos vaipuu itse epätoivoon, niin todennäköisemmin omassa elämässä (ja yrityksessä) tapahtuu ikäviä ja ei-toivottuja asioita. Mutta kun jaksaa uskoa, että huomenna asiat voivat olla paremmin, niin todennäköisemmin ne ovat. <3

Viittasin siinä myös uskomuksiin ja siihen, miten ne ovat kuin ”laput” silmillä tai varjo, joka lankeaa pahimmillaan koko elämän päälle ja ne estävät näkemästä ratkaisua. Ne estävät näkemästä valoa tunnelin päässä. Ne estävät uskomasta, että huomenna asiat voivat olla paremmin.

Kun kirjoitin tuon ”huomenna asiat voivat olla paremmin”, palasin yhtäkkiä mielessäni teini-ikääni, yläasteelle ja niihin hetkiin, kun ajattelin, että olisi parempi, kun mua ei olisi olemassakaan..

Mietin silloin jo miten tämän toteuttaisin ja totesin, että lääkkeet olisi kivuttomin vaihtoehto. Mutta samaan aikaan sisälläni oli kuitenkin pieni toivonkipinä, että mitä jos huomenna kaikki on paremmin?

Ja onnekseni olin niin utelias näkemään, mitä huominen toisikaan tullessaan, että tuo synkkä ajatus jäi toteuttamatta. <3

Mutta palatakseni siihen postaukseen vielä, niin siihenhän arvatenkin tuli kommentteja puolesta ja vastaan. :D

Ja tämäkin on ajatuksia herättävä seikka, että osa ymmärsi heti, mitä ajoin takaa ja olivat täysin samaa mieltä, kun taas osa piti kirjoitustani jopa loukkaavana heitä kohtaan, joilla on nyt vaikeaa.

Aloin sitten miettimään asiaa ja kyllä; pystyin palaamaan siihen hetkeen, kun itse olen kulkenut ne ”uskomus-laput” silmillä, elänyt kädestä suuhun kuukaudesta (ja vuodesta) toiseen, enkä ole nähnyt ulospääsyä tilanteesta.

En ole ollut valmis löytämään ratkaisua, koska syvällä sisimmässäni EN USKONUT, että mitään ratkaisua voisi olla olemassakaan! Vaan olen ajatellut, että kohtaloni on tämä ja joudun elämään lopun elämääni kädestä suuhun.

Ja ihan varmasti, jos joku olisi tullut mulle ”lässyttämään” silloin, että: ”Uskot vaan, niin huomenna asiat voi olla paremmin!”, olisin todennäköisesti pyöritellyt silmiäni epäuskoisena ja mielessäni lähettänyt viestintuojan huitsintuuttiin..!

Silti siellä syvällä sisimmässäni on ollut myös se pienen pieni toivonkipinä.

Olinhan nähnyt menestystä ympärilläni. Esimerkiksi tiesin verkostomarkkinoinnin parista monia, jotka tienasivat yli 10 000€ kuukaudessa.

Ja kyllä mielessäni aina välillä kävi, että jos nuo, niin miksen mäkin?

Ongelmani oli se, että yritin löytää sitä ratkaisua itseni ulkopuolelta.

Ja etenkin (teko)syitä löysin moniakin itseni ulkopuolelta, siis syitä siihen, miksi en ollut menestynyt.

Vaikka koko ajan ne syyt ovat olleet sisälläni.

En ole sallinut itseni menestyä, koska en ole kokenut ansaitsevani menestystä. Tämä on varsin vahva uskomus (yksi niistä monista) ja valitettavan monella on aivan sama uskomus..

Meitähän kasvatetaan tässä yhteiskunnassa suorittamiseen ja suorittajiksi: kun teet – ansaitset. Ja jos et tee riittävästi, et ansaitse.

Sitten jos sussa on vielä perfektionistin vikaa (kuten itsessäni on ollut), niin ethän sä koskaan koe tehneesi riittävän hyvin, että olisit ansainnut menestyksen. Että olisit ansainnut rahaa tai mitä tahansa muita hyviä asioita elämääsi.

Vaan aina on jotain vikaa, aina löytyy joku juttu, mikä romuttaa sen, että olisit ansainnut..

Mitä muuta uskomukset voivatkaan elämässäsi saada aikaan, niin tein siitä reilu 10 minuuttisen videon, jonka voit katsoa tästä.

Ja hei, jos vielä epäilet oletko ansainnut tulla vaRakkaaksi, niin voin kertoa, että ihan sillä, että olet syntynyt tähän maailmaan, niin olet ansainnut KAIKEN hyvän (myös rahan) elämääsi! <3

VaRakkain terkuin,

Anu Kankarjärvi